Arjen koomisia tilanteita
Toisinaan on päiviä, jolloin tuntuu, että olisi ollut parempi jäädä sänkyyn. Kun asiat lähtee lipumaan kohti katastrofia heti aamutuimaan, on melko varmaa, että vauhti vain kovenee iltaa kohden. Saattaa tietysti olla, että elämäni on keskimääräistä alttiimpaa kaikenlaisille koomisille sattumuksille. Voin kertoa, että nämä tilanteet eivät varsinaisesti naurattaneet tapahtumahetkellä. Jälkikäteen muistellessa voi pieni hymynkare nousta kasvoille. Tässä muutamia arkipäivän tilanteita, joista voi repiä huumoria. Tai saada hermoromahduksen.
”Kahvi laimeeta, tänäkin aamuna…” Varsinkin, jos sen keittää yöksi pannuun jätetyn huuhteluveden jatkeeksi. Yhtenä aamuna ihmettelin, miten ihmeessä olen keittänyt kahvia koko pannullisen. Keitän yleensä itselleni pari kuppia aamuisin. Nyt sitä näytti olevan täysi pannullinen. Unenpöppörössä en heti tajunnut, kuinka se on mahdollista. Kunnes tajusin, että luonani oli edellisenä päivänä ollut ystävä, joka oli käynyt napsauttamassa kahvinkeittimen pois päältä ja samalla huuhdellut pannun ja jättänyt sinne vettä. En itse tee koskaan niin, joten en ollut ollenkaan aamuaivoillani ajatellut, että kahvipannuni saattaisi olla täynnä vettä. Ei naurattanut silloin.
Aamupuuro ympäri mikroa. Teen yleensä aamupuuron mikrossa lautasella. Nopeaa ja helppoa. Paitsi, jos sattuu tekemään samaan aikaan jotain muuta ja on laittanut mikroon kerralla vähän useamman minuutin kuumennusaikaa. Joka on tehnyt kaurapuuroa mikrossa, tietää, että se kuohuu helposti yli lautaselta, jos ei ole vieressä vahtimassa. On todella palkitsevaa huomata, että puuroa on kaikkialla muualla paitsi lautasella. Kaurapuuro on kaiken lisäksi hirmu miellyttävää siivottavaa. Ei naurattanut tämäkään sinä aamuna.
Väärinkäsitykset puhelimessa. Poikani opettaja soitti yhtenä päivänä, että R on valitellut vatsaansa ja olisi hyvä hakea hänet kotiin. Samaan hengenvetoon hän totesi, että voit tulla katsomaan luokan esitystä. Kysyin hämmästyneenä, mitä aikaa tämä esitys alkaa ja opettaja luurin toisessa päässä yhtä hämmentyneenä, että mitä minä höpisen. Oli kesken puhelun sanonut jollekin oppilaalle luokan esityksestä eikä tietenkään minulle.
Kutittava hieroja. Olen hirmuisen herkkä kutiamaan enkä sen vuoksi erityisemmin pidä esim. jalkahoidosta tms. jossa hipsutellaan kutiavia kohtia. Sain kerran lahjakortin aromaattiseen hierontaan. Sen oli tarkoitus olla rentouttava hieronta ja sitä se oli niin kauan, kunnes minulle selvisi, että kyse on kokovartalohieronnasta. Minua kutitti aivan hillittömästi ja käytin kaiken keskittymiskykyni siihen, että minua ei alkaisi naurattaa tai että en esim. potkaise refleksinomaisesti hierojaa. Olisin tietysti voinut sanoa, että minua kutittaa, mutta en tietenkään sanonut. Purin hammasta ja kestin hierronnan kuin nainen. En mennyt toistamiseen.
Väärään aikaan lausutut repliikit. Minulle on käynyt jostain syystä useasti kaupan kassalla siten, että olen ajatuksissani sanonut ”kiitos” väärässä kohdassa. Viimeksi sanoin sen silloin, kun normaalisti kuuluisi tervehtiä. Kassalla ollut henkilö tervehti minua ja minä vastasin siihen ”kiitti”. Tajusin tämän hieman liian myöhään, jolloin en enää kehdannut korjata tilannetta. Yleensä en mene hämilleni missään tilanteessa, mutta nyt jäin ihan sanattomaksi.
Kovaan ääneen puhuva farmaseutti. Entisen kotikaupunkini apteekissa oli töissä henkilö, joka ei osannut puhua hiljaa. Sukupuolella saattaa olla tässä kohtaa merkitystä, joten kerron hänen olleen mies. Hyvin, hyvin kuuluvaääninen mies. Apteekista silloin tällöin ostetaan tuotteita, joita ei välttämättä haluaisi jokaisen apteekin asiakkaan saavan tietoonsa. Jos päätyi asioimaan tämän henkilön kanssa, sitä oli mahdoton välttää. Epäilen, että moni esimerkiksi peräpukamavoidetta ostamaan tullut päätyikin ostamaan vain särkylääkettä välttääkseen julkisen nöyryytyksen.
Liian hauskan kissavideon katsominen väsyneenä ruuhkajunassa. Alkoi naurattaa ihan hervottomasti kaverin jakama video ja yritin pidätellä naurua sillä seurauksella, että lopulta se tuli ulos hassuna hirnahduksena veden valuessa silmistä. Aina kun nauran oikein kovasti, minulla alkaa valua vettä silmistä. Ihan siis tosi paljon. Pakko oli kaivaa laukusta nenäliina silmien kuivatteluun ja yrittää kaikin voimin olla ajattelematta hauskaa videota, joka nauratti samalla matkalla vielä useita kertoja niin paljon, että sitä ei voinut pidätellä. Kaikista pahinta on juuri se, kun muut ovat lopettaneet hauskalle jutulle nauramisen jo vartti sitten ja itseä naurattaa edelleen niin paljon, että pokka ei pidä millään.
Kissan kakkapeijaiset. Kissoilla käy joskus niin, että hiekkalaatikolla homma ei jostain syystä oikein luista. Kakka jää pyllynreikään tai karvoihin kiinni. Ai mitäkö siitä seuraa? Siitä seuraa syöksyminen vessalaatikosta ulos korvat luimussa, ”istuminen” lattialle ja etutassuilla itsensä vetäminen pitkin lattiaa siten, että kakkaraitaa on kaikkialla. Yksi kissoistani teki tämän ensin alakerrassa ja kun koitin saada sen kiinni estääkseni lisätuhot, se syöksyi yläkertaan, koitti kertaalleen pyllyn pyyhkimistä yläkerran nukkamattoon ja suuntasi siitä kylppäriin. Lukitsin sen hetkeksi sinne ja menin siivoamaan järkyttävän hajuista ruskeaa viivaa alakerrasta sekä nukkamatolta. Kun viimein pääsin kylppäriin, oli se raidoitettu kauttaaltaan. En tiennyt, mihin asettaisin jalkani. Kissa itse oli tyytyväisenä saunan lauteilla ja päässyt irti ulostekikkareesta. Päättelin, että moppia ei kannata käyttää, ellei halua ostaa uutta tilalle.
Sämpylätaikina kohoaa mikrossa hieman liikaa. Saan usein ex-tempore-ideoita. Yhtenä iltana päätin leipasta nopeasti sämpylöitä. Ensinnäkin taikinan vaivaamisessa käsin meni jostain syystä aikaa tosi paljon ja syynä se, että tein litran taikinan. Jauhot meinasivat loppua kesken, kun niitä vaan kului ja kului tuohon nestemäärään. Lopulta taikina oli sopivaa ja päätin kohottaa sen mikrossa, kuten näppärät emännät tapaavat tehdä. Mikroa ei siis tietenkään käynnistetä. Ihan vaan varmuudeksi sanon, että niin tonttu en sentään ole. Puolen tunnin päästä avasin mikron luukun ja kyllä, hyvin oli kohonnut! Vähän turhankin hyvin. Taikina oli mikron katossa kiinni eikä sitä saanut ulos mitenkään turmelematta täysin koko mikroa. Taas kerran tuli siivouskeikka.
Härskien kuvien näkeminen kirkon seinässä. Toiset turistit kuvasivat kirkkoa etupuolelta. Minä löysin kuvattavaa kirkon takaa. En tiedä, mitä tällä kuviolla on aikoinaan haettu, mutta nykykatsojan silmin sitä ei voi olla ajattelematta kaksimielisesti. Vai voiko? Teologina minun pitäisi varmaan olla perillä, miksi kirkon seinässä on kikkelin kuva. En tiedä. Osaako joku muu selittää? Jos tuon kuvion tarkoitus on jollain tapaa viitata kolmiyhteiseen Jumalaan, niin sanotaanko, että paremmankin symbolin sille olisi voinut keksiä.
