Kumppaniksi robotti?

Muutama viikko sitten luin uutisen naisille suunnattujen seksirobottien kehittämisestä. Aiemmin näitä aidon kokoisia ja näköisiä robottikumppaneita on markkinoitu vain miehille. Ensimmäinen ajatus uutisen luettuani oli, että kuka oikeasti tuollaisia ostaa. Olisi aika säälittävää tilata kumppani myyntikuvastosta. Tarkemmin asiaa ajateltuani, aihe on todella mielenkiintoinen! Olisiko robottimiehen kanssa helpompi tulla toimeen kuin oikean? Listasin plussia ja miinuksia asiasta.

Plussat:

– Aina valmiina toimintaan. Näin ainakin luulisi olevan, kun kerran kyseessä on seksirobotti.

– Valmistajan mukaan aidon tuntuinen. Tarkoitettiinkohan tällä koko miestä vai vaan tiettyä osaa?

– Ei puhu tyhmiä. Ei tarvitse ärsyyntyä miehen hölmöihin juttuihin eikä riidellä.

– Hankintakustannusten jälkeen tulee halvemmaksi kuin oikea mies. Ei tietääkseni juo olutta eikä syö jääkaappia tyhjäksi.

– On siisti.

– Ei lähde toisen naisen matkaan ellei joku varasta sitä. On siis hyvin luotettava kumppani.

– Kun ei jaksa katsella miestä, voi sen laittaa pois päältä ja tunkea vaikkapa sängyn alle piiloon.

– Saa valita ulkonäöllisesti juuri sellaisen miehen, mikä miellyttää silmää.

– Sillä on keinoäly eli voisi olla hyvinkin fiksu.

 

Miinukset:

– Onko sen iho lämmin? Tuntuisi aika inhalta ajatus kylmästä tyypistä makoilemassa vieressä.

– Seksileluksi melko iso. Mihin se laitetaan silloin kuin sitä ei tarvita? Tarkemmin ajateltuna sängyn alle ei mahdu 80 kiloista miestä. Jos sen jättää sänkyyn makaamaan, voisi se herättää ihmetystä vieraissa. Vai pitäisikö se esitellä jokaiselle kylään tulijalle: ”Tässä on Timo, mun seksirobottini.”

– Alkaisi aika nopeasti ärsyttää, jos se vaan istuisi sohvalla mykkänä eikä osallistuisi keskusteluun. Toisaalta, aika monen oikean miehen kohdalla on aivan sama tilanne, joten tätä kohtaa ei ehkä voi laskea miinukseksi.

– Voiko robotti olla kovin hellä? Saisiko siltä hellyyttä ja läheisyyttä, ja voisiko se sanoa tarvittaessa ”kaikki on hyvin, mä oon tässä”? Epäilen.

– Ei tee kotitöitä. Olisi sekin aika ärsyttävää, että tyyppi vaan hengailisi täällä ja vonkaisi seksiä, mutta siitä ei olisi mitään apua esim. ruuanlaitossa tai siivoamisessa. Aika perusmies siis.

– Tunteeton ja persoonaton. Ehkä se oleellisin miinus. Se ei olisi ihminen.

 

Toistaiseksi tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta ihmisen ja robotin yhteiselämä. Ihmisestä tekee kiinnostavan juuri inhimillisyys. Voiko robotilla olla persoona? Voiko se oppia tuntemaan tunteita ja ilmaisemaan niitä? Ehkä tämä on mahdollista tulevaisuudessa. Ajatus tuntuu hurjalta ja pelottavalta. Nämä nyt valmisteilla olevat robottikumppanit taitavat kuitenkin olla aika yksinkertaisella tekoälyllä varustettuja kavereita. Hyvä niin. Ehkä niille löytyy ostajia. Minä keskityn kuitenkin mieluummin oikeisiin ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Siitäkin huolimatta, että ne ovat ajoittain varsin hankalia.