Anteeksipyyntö

Kirjoitin viime viikolla tekstin siitä, miksi uskonnolla on uhreja. Sain siitä paljon sekä positiivista että negatiivista palautetta. Tekstissäni kirjoitin muun muassa, että kristinuskon oppi on harhainen eikä mahdollista vapaata ajattelua. Olen aina pyrkinyt kirjoittaessani nostamaan esiin epäkohtia jämäkästi, mutta kuitenkin kaikkia kunnioittavasti. Nyt epäonnistuin. Kirjoitin (tarkoituksella) provosoivasti enkä perustellut väittämiäni. Annoin rivien välistä ymmärtää, että uskovainen ihminen on hyväuskoinen hölmö. Koska olen koulutukseltani teologi ja asiassa näin olen asiantuntija, haluan hieman palata tuohon tekstiin ja tarkentaa ajatuksiani. Haluan myös pyytää anteeksi, että sanoillani loukkasin tarpeettomasti heitä, joille Jumala on totta. En voi sanoa omistavani absoluuttista totuutta päädyttyäni tietynlaiseen maailmankuvaan. Aion seuraavaksi perustella muutamia ajatuksiani ja korostan, että ne ovat minun päätelmiäni todellisuuden luonteesta ja kristinuskosta.

Ensimmäiseksi palaan väitteeseen ”kristinusko on harhainen”. Aika moni voisi naurahtaa esimerkiksi skientologian myytille ihmisyydestä. Sen mukaan 75 miljoonaa vuotta sitten ihmiset asuivat meidän maailmaamme muistuttavalla planeetalla. Galaktinen tyranni Xenu kutsui ihmiset luokseen verotukseen liittyvällä salajuonella, jäädytti heidät ja pudotti pakastetut kehot tulivuoriin. Perään Xenu heitti ydinpommeja. Ihmisistä jäi jäljelle vain sielut, tetaanit. Sitten Xenu täytti tetaanit huonoilla mielikuvilla, neurooseilla ja itsetunto-ongelmilla, joihin nyt skientologia pyrkii vaikuttamaan parantavasti. Kuulostaa järjettömältä ja saa ihmettelemään, kuinka kukaan ajatteleva ihminen voi uskoa tuohon tarinaan. Kristinuskon vastaava myytti on luomiskertomus ja kuvaus ihmisestä paratiisissa. Sen mukaan Jumala loi maailman ja ihmisen (miehen) omaksi kuvakseen. Kun hän huomasi, että mies ei viihtynytkään yksin, hän muovasi miehen kylkiluusta naisen tämän kumppaniksi. Jostain kumman syystä Jumala laittoi keskelle paratiisia puun, jonka hedelmiä ihminen ei saanut syödä. Kun jotain kielletään, niin se tietysti houkuttaa. Ihminen meni ja söi hedelmiä ja joutui karkoitetuksi paratiisista. Ihmisestä tuli paha ja syntiinlangennut. Jossain kohtaa historian kulkua Jumala kuitenkin päätti tuhota luomansa ihmisen. Tuli vedenpaisumus ja vain muutama uskollinen ihminen säilyi hengissä. Tämäkään ei toiminut. Taas ihminen alkoi toimia väärin. Niinpä Jumala lähetti maailmaan poikansa, jotta ihmiset voisivat tappaa hänet, viattoman uhrin. Isä laittoi poikansa kärsimään ristillä, jotta me ihmiset, niin ikään Jumalan luomat olennot, voisimme pelastua. Ihmisellä on taipumus pitää tuttua tarinaa uskottavana. Tai ainakin uskottavampana kuin tarinaa, joka ei sisällä tuttuja elementtejä. Tarina avaruudesta tulleista tetaaneista kuulostaa meidän korvissamme vähintäänkin harhaiselta, mutta samaan aikaan tarina isästä, joka lähettää maailmaan poikansa (joka oikeastaan on myös Jumala, osa kolminaisuutta) tapettavaksi onkin ihan järkeen käypä.

Väitin myös, että kristinusko ei salli ihmisen ajatella vapaasti. Järjen käyttö ei ole kovinkaan suotavaa, koska se saa helposti epäilemään. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi tuon yllämainitun Raamatun tarinan kyseenalaistaminen, tuomitaan helposti epäilyksen hengen tuottamaksi. Sielunvihollinen yrittää houkutella ihmistä harhaan. Järjenvastaisuutta perustellaan sillä, että ei uskoa voi selittää järjellä eikä Jumalaa voi lähestyä ihmisen logiikan avulla. Raamatussa esimerkiksi Paavali ensimmäisessä kirjeessään roomalaisille varoittaa lukijoitaan epäuskosta. ”Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” Tuo viimeinen lause on hyvin tuttu lainaus, jolla pyritään hillitsemään oman järjen käyttöä. Olen itsekin vuosien varrella yrittänyt hiljentää oman pääni sisäisen kyseenalaistajan tuolla ajatuksella. On hyvin tehokas keino hallita ajattelua kääntämällä ajattelun idea ja päämäärä päinvastaiseksi. Ajattelu ei tuotakaan viisautta vaan liika ajattelu johtaa typeryyteen ja totuuden menettämiseen.

Kirjoitin myös hyväuskoisuudesta. Sanoin, että uskovainen ihminen näkee kaiken Jumalan vastauksena. Voiko uskovainen ajatella, että Jumala ei vastannut rukoukseen? Mielestäni ei voi. Jumala vastaa aina tavalla tai toisella. Joko siten, että tapahtuu se, mitä on pyydetty tai sitten vastaus on koettelemus tai Jumalan tarkoitus. Minä ajattelen, että se on vain elämää. Voisiko ihminen todella muuttaa rukoilemalla tapahtumien kulkua? Pidän sitä epätodennäköisenä. Jos Jumala on rakkaus ja kaikkitietävä, niin eikö Jumala toimi silloin joka tapauksessa oman suunnitelmansa mukaisesti. Pitääkö ihmisten rukoilla, että rakastava Jumala ei antaisi lasten kuolla nälkään? Jumala saattaa johdattaa ihmiselle hyvän työpaikan tai siunata bisneksiä, mutta Jumala ei pelasta viattomia lapsia kärsimästä ja kuolemasta aivan liian aikaisin. Jumala laittaa joillekin uskovaisille kultahampaita suuhun ja kasvattaa hiukset kaljuuntuneelle, mutta sallii toisaalla epäinhimillisen elämän. Mitä vittua, Jumala? Ymmärrän rukouksen ”tehon” itse rukoilijalle. Se saa ajatukset järjestykseen ja antaa tunteen siitä, että on tehnyt jotain asioille. Rukous on meditointia.

Esimerkiksi nämä ovat asioita, joita pohtiessani olen joutunut toteamaan, että kristinusko on minun mielestäni harhainen eikä kestä loogista ajattelua. Kovin mielelläni muutan mieltäni, jos joku minut saa vakuuttuneeksi siitä, että Jumala on. On ollut raskasta myöntää olevansa agnostinen ateisti. En voi sanoa, että Jumalaa ei ole, mutta voin sanoa, etten usko Jumalan olevan. Olen valmis muuttamaan ajatteluani, jos sille tarpeeksi vahvoja argumentteja löydän. En myöskään ajattele, etteikö jokainen uskovainen kävisi omassa päässään joskus näitä samoja epäuskoisia ajatuksia vaan uskoisi vain sokeasti. Varmasti käy. Edelleen olen sitä mieltä, että usko voi olla ehdottoman positiivinen voimavara ihmiselle. Mutta minulle se ei sitä enää ole.

Tämä oli nyt viimeinen raskassoutuinen teksti hetkeen. Palaan taas vähän kepeämpiin aiheisiin. :)