Asioita, jotka vain sinkut ymmärtävät

Jostain syystä sanasta ”sinkku” tulee mieleen ihminen, joka viilettää tukka putkella bileistä toiseen, harrastaa irtosuhteita ja elää huoletonta elämää. Melko harvan (ainakaan +30) sinkun elämä on tuollaista. Kuten monesta muustakin jutusta, myös sinkkuudesta puuttuu täysin se glamour, jota mm. Sinkkuelämää-sarja yrittää tarjota. Yksin elämisessä on monia hyviä puolia, enkä koe, että eläisin jollain tavalla ”vajaata” elämää sen vuoksi, etten ole parisuhteessa. On kuitenkin hetkiä, jolloin tuntuu, että tämä on jo niin nähty juttu. Jokainen pidempään sinkkuna ollut luultavasti tietää, miltä tuntuu deittiturhautuneisuus tai deittiähky. Kaikki sinkut myös tietävät iltaisin iskevän ikävän, kun menee yksin nukkumaan. Asioita, joita parisuhteessa elävä ei luultavasti ymmärrä. Raotan nyt hiukan ovea (iki)sinkun maailmaan listaamalla asioita, joita vain sinkut ymmärtävät.

• Deittiähky

Se tunne, joka valtaa, kun on selannut Tinderin, Badoon, Heyan, Happy Pancaken ym. vastaavien valikoiman läpi ihan vain todetakseen, että ei jaksa eikä pysty. Kun kaipaa parisuhdetta, mutta ei jaksa taas kerran ”aloittaa alusta” tutustumista johonkin uuteen ihmiseen. Sinkkuuden alkuhuumassa on jännittävää ja hauskaa tutustua uusiin ihmisiin, käydä treffeillä ja kysellä toisen elämästä. Kun on useamman vuoden aikana kerennyt tutustumaan jo aika moneen ihmiseen, tulee fiilis, että pitäkää tunkkinne! Ei jaksa enää kertaakaan kertoa harrastuksista, kiinnostuksenkohteista, töistä ja tulevaisuuden haaveista kellekään. Voisiko näistä kirjoittaa sellaisen valmiin tiivistelmän, jonka sitten liittää jokaiseen viestiin? Tai voisiko skipata koko tutustumisvaiheen ja siirtyä suoraan parisuhteeseen. Rasittava ajatus, että pitäisi jälleen kerran viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka läsnäollessa ei kehtaa käydä isolla hädällä tai olla muutenkaan ”normaalisti”. Ekat kyläilyt on aina vähän jännittäviä. Tämän kaiken jos voisi ohittaa?

• Kaikkialla on vain pariskuntia-tunne

Ellet satu olemaan sinkuille tarkoitetussa illanvietossa, ympärilläsi pörrää vain pariskuntia, jotka heittävät parisuhdeläppää ja puhuvat parisuhdeasioita. Kerrotaan lomasuunnitelmista tai kodin pikku rempasta, jota on suunniteltu yhdessä ja ehkä myös toteutetaan yhdessä. Lopuksi naureskellaan, kuinka on saatu vastahakoinen puoliso mukaan Ikeaan ja kuinka hän sen jälkeen on kasannut uutta sohvapöytää tuntikaupalla olutta siemaillen. Sinkkuna on vähän ulkopuolinen noissa jutuissa. Menet minne tahansa, ympärillä näkyy vain pariskuntia. Kauppakeskuksessa, leffateatterissa, perjantai-iltana ruokaostoksilla tai sukujuhlissa.

• Sosiaalisen median parisuhdepäivitykset ärsyttävät

On tietysti tosi ihanaa kertoa, että ollaan käyty kylpylässä tai että kultsi on tehnyt aamupalan valmiiksi tai ostanut söpön lahjan. Miten suloista ja miten ärsyttävää! Vannot, että jos joskus olet parisuhteessa, et taatusti hempeile somessa kaikkien nähden. Tämä unohtuu hyvin nopeasti, kun on ihastunut. Eikä se myöskään ärsytä läheskään niin paljoa, jos on itse parisuhteessa.

• Yllättäen tulevat kikkelikuvat

Se tuli yllättäen ja pyytämättä. Jos satut kuulumaan Facebookin sinkkuryhmään ja olet nainen, niin todennäköisesti olet saanut ainakin kerran yksityisviestin, josta pompsahtaa näkyviin miehen sukupuolielin. Myös muiden deittipalstojen kautta näin voi käydä siinä vaiheessa, kun on siirrytty keskustelemaan kuvan lähettämisen mahdollistavaan sovellukseen. En ole varma, lähetteleekö naiset vastaavia kuvia, koska kokemusta on vain kuvien vastaanottamisesta. Kysymys kuuluu, miksi? Jos nainen ei erikseen pyydä kyseistä kuvaa, sitä ei kannata lähettää tai edes kysyä, haluaako nainen nähdä sellaisen! Todennäköisesti ei halua. En myöskään jaksa uskoa, että miehet innostuu yllättäen saadusta alapääkuvista. Tissikuvista en menisi takuuseen. Saattavat innostua. Ei alapääkuvia ilman erillistä pyyntöä, kiitos!

• Viiltävä yksinäisyydentunne juhlapyhinä ja sunnuntai-iltaisin

Kirjoitin aiemmin siitä, kuinka sinkkuuntumisen jälkeen jää ulkopuolelle monista juhlista, joihin aiemmin sai kutsuja. Ikään kuin sinkku ei ollenkaan kaipaisi seuraa vappuna, juhannuksena tai uudenvuoden aattona. Toisaalta, jos saa kuin saakin kutsun illanviettoon, jossa on vain pariskuntia, hiipii mieleen ajatus säälistä kutsumisesta. ”Jaa, mutta kutsutaan nyt sekin, ettei sen raukan tarvitse olla yksin.” Summa summarum, juhlapyhät ovat perseestä ja luultavasti sinkku viettää niitä yksin Netflixiä rönttöverkkareissa katsellen. Parempi sekin kuin tulla säälistä kutsutuksi! Sunnuntai-illat voivat myös olla armottomia. Silloin olisi niin mukava käpertyä sohvalle toisen ihmisen (eläimistä ei ihan saa irti samaa tunnetta, vaikka ne helpottavat hiukan) kainaloon ja katsella telkkarista jotain hömppää.

• Yksin sairastaminen

Parisuhteessa elävä ei luultavasti ole miettinyt, millaista on olla kipeä yksin. Ihan jo käytännön tasolla voin kertoa, että 39,9 asteen kuumeessa ei lähdetä kauppaan ostamaan Jaffaa tai paranemissuklaata. Kun olo on niin heikko, että on suoritus päästä vessaan ja sieltä takaisin sänkyyn, kaipaa kovasti toista aikuista hoivaamaan. Jos sinkulla sattuu olemaan lapsia ei juuri ole vaihtoehtoja kuin ottaa pää kainaloon ja yrittää selvitä. Hyvällä tuurilla ympärilläsi on ystäviä, jotka käyvät esimerkiksi kaupassa puolestasi. Muuten sopii vain toivoa, että jääkaapissa on sairastumisen hetkellä muutakin kuin valo.

• ”Asiantuntijoiden” huonot neuvot

Olen kuullut mm. neuvon, jonka mukaan ”kumppani löytyy, kun lakkaa etsimästä”. Ahaa, mistähän se löytyy? Tuleeko joku ihan kotoa hakemaan yllättäen? Olen aika varma, että tuo neuvo ei pidä paikkaansa. Toisaalta sanotaan, ettei saisi viettää ”nolla-aikaa”. Koko ajan pitäisi olla silmät auki ja vinkkailla silmää kesken ruokaostosten. Kotona nyt ei ainakaan kannata olla. Ja pitäisi alentaa rimaa kumppanin suhteen eikä vaatia liikoja. Oikeasti? Pitäisikö olla kumppanin kanssa, josta ei ole kiinnostunut. Tuon neuvon ainakin voi jokainen ”asiantuntija” työntää ahteriinsa. Harva sinkku etsii mitään yli-inhimmillistä olentoa. Jokainen sen sijaan etsii itselleen sopivaa ihmistä. Tai edes vähiten epäsopivaa.

• Arjen haasteet

On huomattavan paljon helpompaa, kun kotityöt jakautuu kahdelle ihmiselle. Tai aiemmin töistä tuleva ulkoiluttaa koiran. Tai on lasten kanssa sillä aikaa, kun toinen lähtee lenkille tai ystävän kanssa iltaa viettämään. Tai kun tapahtuu jotain yllättävää, esimerkiksi jääkaappi hajoaa tai autosta puhkeaa rengas. Yllättävät kulut tuntuvat sinkun taloudessa tuntuvasti enemmän kuin kahden aikuisen taloudessa. Sinkku joutuu kestämään myös niistä aiheutuvan stressin yksin. Vastuu olisi paljon mukavampaa jakaa toisen kanssa.

• Yksin lähteminen

Sinkun on aina järjestettävä seuraa itselleen, jos ei halua mennä yksin lenkille, kahvilaan, ostoksille, lomalle, keikalle, juhliin jne. Tätä ei tule parisuhteessa ajateltua tai voi pitää itsestäänselvyytenä, että siinä on aina se toinen, jonka kanssa mennään ja tehdään asioita. Sinkulla ei ole. Jos vielä suuri osa ystävistä on parisuhteessa olevia tai perheellisiä, ei ole helppoa löytää seuraa menoihin. Sopivan ajan järjestely ja mukaan pyytely myös alkaa turhauttaa, jos usein saa vastaukseksi ”on nyt vähän kiireitä tällä viikolla ja kahdella seuraavalla”. Sinkun elämä on usein ihan kirjaimellisesti yksinäistä.