Ikäero parisuhteessa

Voihan kevät! Lisääntyvä valo saa kaipaamaan kumppania. Sellaista, jonka kanssa olisi helppoa ja hauskaa. Pienehkön ongelman muodostaa se, että en jaksaisi tutustua enää yhteenkään ihmiseen. Pidän ihmisistä, mutta olen lopen uupunut kirjoittelemaan jotain diibadaabaa harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista. En enää jaksaisi käydä treffeillä, vaikka niillä usein ihan mukavaa on. Jos joskus sellainen ihme tapahtuu, että olen parisuhteessa ja erehdyn kaipaamaan sinkkuaikoja, niin joku voisi muistuttaa totaalisesta deittiähkystä, jota en enää haluaisi kokea. Nyt, kun talven hiljaiselon jälkeen olen jälleen aktivoitunut näissä parinhakuhommissa, niin olen huomannut sellaisen asian, että minua lähestyvät lähinnä +50-vuotiaat miehet. Ja muutamat parikymppiset pojat. 

Olisi hyvin vaikea kuvitella seurustelevansa itseään paljon nuoremman kanssa. Arvostan elämän mukanaan tuomaa viisautta ja sitä valitettavasti harvalta parikymppiseltä kovin paljoa vielä löytyy. On varmasti ikäisekseen kypsiä ja fiksuja yksilöitä, mutta yleisesti ottaen puumailu ei ehkä ole se mun juttu. Silti olen saanut useampia yhteydenottoja parikymppisiltä nuorilta miehiltä. Ilmeisesti vanhempi ja kokeneempi nainen viehättää joitain nuoria uroita. Valitettavasti itse en viehäty yhtään ajatuksesta.

Minulla on nyt ollut muutaman viikon profiili deittipalstalla. Sinä aikana olen saanut 60 yhteydenottoa. Näistä noin 90% on minua yli 15 vuotta vanhemmilta miehiltä. Samaan aikaan Facebookissa moni sen ikäinen nainen valittelee, kun ei oman ikäluokan miehet ole kiinnostuneita heistä. Sama ongelma on minullakin. Ei minusta kiinnostu ikäiseni miehet, vaan ne +50-vuotiaat. He kirjoittavat yleensä aloitusviestiinsä "ikä on vain numero". Ei se nyt vain ole pelkästään numero. En kauhistu ajatuksesta, että mies on minua 10 vuotta vanhempi tai hiukan enemmänkin. Eihän se tosiaan tässä vaiheessa elämää niin kovin suurelta ikäerolta tunnu. Minulla on teini-ikää lähestyvät lapset, enkä enempää lapsia toivo. Näin ollen on lähes mahdotonta löytää omasta ikäluokasta miestä, joka olisi samassa elämäntilanteessa. Moni ikäiseni vasta harkitsee perheen perustamista tai on pienten lasten vanhempi. Olen siis avioeron jälkeen päätynyt ajatukseen, että mahdollinen kumppani on minua useamman vuoden vanhempi. Mutta silti tuntuu jossain määrin kiusalliselta, että itseäni todella paljon vanhemmat miehet haluaisivat tutustua.

Reilusti vanhemmat miehet perustelevat yhteydenottoaan yleensä sillä, että ovat mielestänsä ikäistänsä nuorekkaampia ja oman ikäiset naiset "eivät pysy perässä". Näin kirjoitti eräs mies minulle. Mistä lie on päätynyt ajattelemaan, että minä pysyisin hänen perässään? Ikäero ei haittaa, jos syy haluun tutustua on persoonien yhteensopivuus, mutta jos syy on, etteivät oman ikäiset naiset viehätä ulkoisesti, tulee epäilys miehen motiiveista. Joskus mietin myös todella karskisti sitä tosiasiaa, että mikäli ikäeroa on reilusti enemmän kuin kymmenen vuotta ja parisuhde kestää lopun elämän, ollaan väistämättä tilanteessa, jossa olen vielä työelämässä ja toinen saa alkaa varailla paikkaa hoivakodissa. Mutta tämän vuoksi en kuitenkaan jättäisi minulle muuten sopivaan ihmiseen tutustumatta. Elämä harvoin menee, kuten on suunnitellut eikä ole mitään takeita siitä, kuka kuolee ensin tai säilyykö terveys hyvänä. Turha siis miettiä tässä kohtaa sellaista, mistä ei muutenkaan ole mitään takuita.

Onko ikäerolla väliä parisuhteessa vai onko ikä tosiaankin vain numero? Pitäisikö suhtautua avoimemmin myös itseä paljon vanhempiin viestittelijöihin tai laajentaa näkökulmaa nuorisopuolelle? :D

Kommentit

Hyvä kysymys! Vaikka itsekin taivun siihen, että tykkään nuorentuntuisista tyypeistä, niin mieleeni on hiipinyt etten jotenkin kykene ajatuksen tasolla olemaan vakavasti tyypin kanssa joka on mua 10 vuotta nuorempi. Mä haluan olla yksilö, en edustaa jotain massaa nimeltä "vanhempi nainen" "kokenut nainen" "muodokas nainen".

Kyllä mä huomaan sen, että kun oon käynyt treffeillä itseäni vanhempien kanssa, niin välillä tulee kyllä sellainen olo, että oonko treffeillä isäni kanssa. Uskon siihen, että minkä tahansa ikäiset voivat rakastua. Deittipalstoilla, jossa mennään numerot edellä, niin se numeroinfo luo jo tietynlaisen mielikuvan tyypistä. Liian lyhyt, liian vanha, liian monta lasta jne. Äähhh. Tää on aivan hirveää. Tsemppiä kevääseen!

crazycatmom

Joo, toi on aivan totta. Nettideittailu tekee jotenkin kyyniseksi ja ihmistä on vaikea nähdä ihmisenä. Oikeassa elämässä kohdatessa ei varmasti miettisi ensisijaisesti sitä, minkä ikäinen joku on tai kuinka pitkä (itse oon niin pätkä, että harvoin haittaa miehen vähäisempikään pituus) hän on. Netissä tuollaisiin kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Kiitos samoin sulle myös tsemppiä! :)

Ja vielä kun deittailee tosi pitkään alkaa jo tehdä aikamoisia yleistyksiä ja lokerointeja. Äääh. Olisi paras laittaa oma toiminta hetkeksi tauolle ja sitten tarttua uusin askelin taas myöhemmin. :)

Askeleita isyyteen (Ei varmistettu) https://askeleitaisyyteen.blogspot.fi/

Meillä on vaimoni kanssa ikäeroa 9 vuotta (minä vanhempi). En kyllä ole koskaan ajatellut ikää merkitsevänä tekijänä parisuhdekumppanin valinnassa. Rakastuin ihmiseen, samanlaisiin kokemuksiin, yhteensopivaan huumorintajuun ja samanlaiseen maailmankatsomukseen. Eikä ikäero ole kyllä arjessa näkynyt mitenkään. Lähinnä huumorilla heitettyinä kommentteina vaimon sukulaisilta. Enkä usko, että tulee ongelmaksi myöhemminkään. Neittideittailu ei ole tuttua, joten en osaa kommentoida siitä näkökulmasta. Ehkä kannattaa olla avarakatseinen, joku saattaa yllättää vaikka profiilissa ikä ei haarukkaan satukkaan.

crazycatmom

En pitäisi itsekään vielä 9 vuoden ikäeroa liian isona enkä usko, että sellainen vielä tuntuisi. Enkä arvostele missään tapauksessa muiden parisuhteita, vaikka olisi ikäeroa enemmänkin. Viihdyn parhaiten ikäistäni vanhemmassa seurassa, joten olisi ihan luonnollista tutustua muutamia vuosia vanhempaan mieheen. Hämmästelen vain sitä, että tuollaisella deittisivustolla miehet selkeästi hakevat huomattavasti nuorempaa naista. Ei tietenkään kaikki, mutta monet. Live-elämässä törmätessä en luultavasti kiinnittäisi ikäeroon ollenkaan huomiota ellei puhuta todella huomattavasta ikäerosta.

Askeleita isyyteen (Ei varmistettu) https://askeleitaisyyteen.blogspot.fi/

En kokenutkaan arvosteluna. Kaikki tekevät tyylillään. Ehkä moni vanhempi mies hakee tosiaan sitten "vaihtelua" deittisivujen kautta ja siksi seuraa etsitään huomattavasti nuoremmista naisista. Uskon, että tilanne on tällainen, kuin sanoit ja ihan mielenkiintoista olisi päästä selville, mistä se johtuu.

Vaimo (Ei varmistettu)

Oma mieheni on 15 vuotta minua vanhempi, ja avioiduimme minun ollessani päälle parikymppinen.
Meillä ikäero ei ainakaan ole ongelma. Lähinnä huomaa, että miehelläni on (luonnollisesti) elämänkokemusta ja oli vielä muutama lapsikin, mutta hyvin ollaan jo monet vuodet vietetty yhdessä.
Mutta omien vanhempieni ikäisten miesten kanssa en olisi voinut kuvitella seurustelevani - siinä on minun raja. Eli joku 20+ vuotta vanhempi mies olisi varmasti jäänyt edes katsastamatta... Ainakin silloin parikymppisenä.

crazycatmom

Niin, ikäero tuntuu isoimmin elämän alku- ja loppupäässä. Ei se varmasti arkeen vaikuta tosiaan mitenkään siinä vaiheessa, kun tuntee ja rakastaa toista.

Kommentoi