Kahden viikon kehumishaaste

Havahduin tänään siihen, kuinka vähän oikeastaan tulee sanottua ystäville kauniita asioita. Monesti kuitenkin ajattelen ystävistäni mukavia asioita, mutta harvemmin sanon niitä ääneen. Miksi kehuminen on niin vaikeaa? Eihän se ole keneltäkään pois? Päin vastoin, kehumisesta tulee hyvä mieli sekä kehujalle että sille, johon kehu kohdistuu. Ajattelin tehdä kahden viikon testin. Opettelen sanomaan ääneen ne kauniit ajatukset, jotka ovat tähän saakka jääneet monesti sanomatta. Ei niin, että keksisin kehuja väkisin kaikille, vaan siten, että myös tarkoitan sanomaani.

Kahden viikon aikana yritän levittää mahdollisimman paljon hyvää mieltä läheisilleni muistuttamalla heitä heidän hyvistä puolistaan. Kerron, miksi pidän heistä ja mikä tekee heistä erityisiä minulle. Kehuja on aina mukava saada. Siitä tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli. Kehumisen vaikeus johtuu varmasti siitä, ettei ole tottunut sellaiseen. Ehkä meillä täällä pohjolassa on totuttu pikemminkin huomauttelemaan vikaan menneistä asioista tai toisen heikkouksista kuin antamaan positiivista palautetta siitä, mikä on hyvää ja onnistunutta. Voi myös olla, että kehumattomuuden syy on kateus. Huomaan, että varsinkin vastakkaisen sukupuolen kehuminen on joskus vaikeaa siitä syystä, että pelkään sen tuntuvan kömpelöltä iskuyritykseltä. Mitä, jos toinen tulkitsee ystävällisyyden väärin? Ehkä kehumatta jättämisen sijaan tuon pelon voisi myös sanoa ääneen. Usein omat, joskus vähän hassutkin kuvitelmat, osoittautuvat turhiksi, kun ne kerrotaan vastaanottajalle.

Ajatus kehumishaasteesta tuli tänään, kun spontaanisti kirjoitin ystävälle hänen olevan kaunis. Ja todella tarkoitin sitä. Asian kertominen toi minulle hyvän mielen ja toivottavasti piristi myös ystäväni päivää. Tajusin, että hyviä asioita kertomalla voi levittää ihan ilmaiseksi hyvää mieltä! Ajattelin kahden viikon aikana tunnustella, kuinka positiivisen palautteen antaminen ja kehuminen vaikuttavat minuun itseeni. Tuleeko kehumisesta sen jälkeen luonnollisempi tapa? Ehkä alan nähdä myös itsessäni enemmän positiivisia asioita? Kuinka hyvän mielen jakaminen vaikuttaa omaan mielialaani?

Jos tunsit tätä lukiessasi piston sydämessäsi, osallistu haasteeseen! Kehu ja anna positiivista palautetta läheisillesi parin viikon ajan oikein erityisen paljon! Saa toki jatkaa sen jälkeenkin ja se on jopa suositeltavaa. Ajatuksena kuitenkin on kiinnittää parin viikon ajan huomiota siihen, että tietoisesti keskittyy miettimään ympärillä olevien ihmisten hyviä puolia. Kehua voi myös vierasta. Harvoin kukaan sellaisesta pahastuu. Voi olla, että en itse vielä uskaltaudu niin hurjaksi, että ihan vieraalle menisin kehuja jakamaan. Ehkä jossain vaiheessa kykenen myös siihen. Tule mukaan haasteeseen ja haasta myös ystäväsi!

Kommentit

Suttastiina

Vaikka mulla onkin valitusviikko menossa, niin joudun kyllä myöntämään, että tapanani on lähes päivittäin sanoa "kauniita asioita" ihmisille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin.

Mutta jospa ensi viikolla ottaisin haasteesi vastaan ja pistäisin vielä isomman vaihteen silmään :D

crazycatmom

Ihana kuulla, että kehujen antaminen on sinulle helppoa! Ehkä se alkaa minultakin sujua paremmin, kun sitä harjoittelee. Mukavaa viikkoa, vaikka valitusviikko onkin. Joskus tarvii myös sellaisia! :)

Merimiehen vaimo (Ei varmistettu) https://merimiehenvaimona.blogspot.com/?m=1

Ihana idea. Kehuja tulee tosiaan sanottua kovin vähän, vaikka oikeasti mielessään niitä ajattelisikin. Eihän se keneltäkään ole pois jos jotain kivaa sanoo toiselle, päinvastoin uskon sen tuovan vain hyvän mielen :)

crazycatmom

No niinpä! Kumma juttu, että se onkin niin vaikeaa, mutta ehkä se helpottuu harjoitellessa. :)

Naislaif
Naislaif

Olen vuosien ajan kehittänyt kehumisen tulemista osaksi arkea, niin etten enää ajattelisi sitä erikseen. Ikään kuin siitä tulisi tapa olla ja toimia. Olen siinä mielestäni jo jollain tapaa onnistunut. Muistan alkuaikoina aiheuttaaneeni hämmensytä ihmisissä ja tajusin, että meidän on harmittavan vaikea ottaa kehuja ja positiivisia ajatuksia vastaan. Muistan yhden oppilaan, joka kysyi, että vittuilenko, kun kehuin hänen hyvää yritystään tehdä tehtävää. Kysymys pysäytti ja tuntui pahalta. 

Kehun, kehun ja kehun. Vielä kun muistaist kehua myös itseään....

Kommentoi