Kamalimmat joululaulusanoitukset
On ensimmäinen adventti ja joululaulut soi iloisesti, tai vähemmän iloisesti joka paikassa. Ei pidä käsittää väärin, olen jouluihminen ja rakastan näitä ihanan kamalia joululauluja. Jäin yhtenä iltana pohtimaan niiden sanoituksia. Osasta on aika ajanut sen verran ohi, että ne ovat vaikeasti avautuvia tai nykykuulijan korvaan hassuja tai vähintäänkin arveluttavia. Kovin iloista meininkiä ei suomalaisessa joululauluperinteessä ole. Niissä harvoissa iloisissakin muistutellaan, että ei tämä hauskuus kauan jatku. Ranteet auki! Tässä tulee lista kamalimpia suomalaisia tai suomeksi käännettyjä joululauluja! (Joita minäkin kyyneleitä silmäkulmasta pyyhkien joka joulu kuuntelen suurella hartaudella.)
Hei tonttu-ukot hyppikää. Iloinen rallatus, jossa lopussa kuitenkin todetaan, että ”hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä”. Ei kovin valoisa näkemys elämästä tässä biisissä. Tämä, jos mikä altistaa joulun jälkeiselle masennukselle. Taas se on ohi, riemun raikkahin aika, ja paluu synkkään ja ikävään elämään on edessä. Onneksi sitä kestää vain hetken.
Konsta Jylhän Joululaulu. ”Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon”. Tästä ei sanoitus enää paljoa voi surullisemmaksi muuttua. Jos ei vielä ole itkettänyt, niin nyt itkettää! Synkistellään oikein kunnolla, niin tulee joulufiilis. Ja tuo kalmisto puistattaa.
Kolme yötä jouluun on. ”Laskin aivan itse EILEN, kun näin silmät tonttusen”. Eli oliko niitä öitä eilen kolme, mutta nyt itseasiassa enää kaksi? Pitäisikö tätä siis laulaa kaksi yötä ennen joulua vai oliko niitä sittenkin eilen neljä ja tänään kolme?
Me käymme joulun viettohon. ”Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää”. Kyllä, aivan turhaa kaikki. Samassa laulussa todetaan: ”laps hankeen hukkuu, unhoittuu.” Voin kertoa, että ala-asteikäinen ei ymmärrä sanojen kuvaannollisuutta. Lapsi hukkuu hankeen ja unohdetaan sinne. Karmaisevaa.
Varpunen jouluaamuna. ”Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen.” Lapsena en ymmärtänyt, mikä on tuo einehe. Asiayhteydestä toki pystyi päätellä, että puhutaan ruoasta. Jossain vaiheessa arvelin, että varpusraukalle on annettu vain eineksiä.
Joulupukki suukon sai. ”Voi mikä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää tään, että joulupukki suukon sai”. Veikkaan vahvasti, että nauru ei olisi se ensimmäinen reaktio isillä.
Joulupukki matkaan jo käy. ”Ei itkeä saa, ei meluta saa.” On se nyt kumma, että ei saa itkeä, jos itkettää! Ja pitäisi vain olla hiljaa. Kaiken lisäksi ”tonttu voi tulla ikkunan taa”. Olen saattanut lukea liikaa Fingerporia, kun tuo kuulostaa korvaani vähintäänkin epäilyttävältä.
Soihdut sammuu. ”syövät paistia ja juovat lientä” ja illan päätteeksi hiivitään sillan alle. Aika veitikkaisia nämä tontut!
Hoosianna, Daavidin poika! Jännän nimen keksinyt tämä Daavid pojalleen.
Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Sinänsä kaunis joululaulu, mutta synkkyydessään omaa luokkaansa. Jätetyn naisen riipivä tilitys siitä kuinka ”kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi, kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet.” Niin, että tuikkikaa nyt vielä tähtisilmät, kohta loppuu sekin ilo. Lapsena mietitytti myös, että kuka tai mikä on ”muinen lasna”.
Kymmenen tuttua, ihanaa ja kamalaa suomalaiseen jouluun kuuluvaa laulua. Täytynee laittaa ne taas soimaan, että voi vaipua synkkyyteen ja tuntea joulun tunnelman.