Kauneusleikkaus muutti elämäni

Katselin televisiosta Kauneuden hinta -ohjelmaa. Voin hyvin samastua tunteisiin, joita ohjelmassa mukana olevilla, leikkausta toivovilla ihmisillä on. Noin viisi vuotta sitten olin itse samassa tilanteessa. Monien asenne on edelleen se, että kauneusleikkaukset ovat turhamaisuutta ja niillä halutaan vain huomiota tai tavoitellaan täydellisyyttä. Pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Entä, jos hyväksymisyrityksistä huolimatta jokin piirre itsessä häiritsee niin paljon, että se vaikuttaa kaikkeen elämässä? Korjaustoimenpiteellä saattaa olla ihmisen elämäänlaatua merkittävästi parantava vaikutus. Vaikka leikkaus ulkopuolisista tuntuisi merkityksettömältä ja vähäpätöiseltä jutulta, on se "ongelman" kanssa elävälle mullistava asia. 

Minun ongelmani oli rinnat. Kokooni nähden ne olivat isot ja liian painavat. Ne olivat jo ennen raskauksia venyneet ja eri kokoiset. Raskauksien ja imetyksien myötä eriparisuus vain kasvoi. Raskauden aikana hankittujen kilojen pudotuksen myötä jäljelle jäi hyvin surullisen näköiset, tyhjät pussit, jotka kuitenkin painoivat kamalasti, koska niiden painopiste oli aivan liian alhaalla. Harkitsin leikkausta todella pitkään. Pohdin riskejä, joita siihen liittyy ja mietin myös, vaikuttaako leikkaus merkittävästi elämääni. Tulenko onnellisemmaksi ja onko lopputulos riskin ottamisen arvoinen? Mietin myös, olenko vain turhamainen, kun haluaisin itselleni kauniit rinnat. Lopulta tuntui, että kärsin aivan liikaa rinnoistani. En koskaan löytänyt sopivia rintaliivejä, koska toinen rinta oli selvästi toista pienempi. Vaikka kuinka olisin ostanut tukevia liivejä, olkaimet painoivat joka päivä kauheat urat hartioihin ja kärsin jatkuvasti niska-hartiaseudun kivuista ja päänsäryistä. Kun lähdin lenkille tai kuntosalille, oli pakko laittaa kahdet urheiluliivit päällekkäin, koska yhdet eivät riittäneet tukemaan rintojani riittävästi. Vaatteita ostaessani välttelin avonaisia kaula-aukkoja, koska pelkäsin tissien pullahtamista ulos liiveistä ja sitä, että avonainen kaulus paljastaa liikaa. Oli jotenkin hassua, että rintojen leveyden vuoksi oli ostettava ison kuppikoon liivit, joihin sitten rullasin tyhjät nahkapussit pohjalle. Liivien kupit olivat käytännössä siis tyhjät, mutta pienemmistä liiveistä rinnat, tai lähinnä ylimääräiset nahat, olisivat tursuneet ulos. Tunsin rintani koko ajan ja olo oli tukala.

Kun viimein uskaltauduin asian tiimoilta plastiikkakirurgin vastaanotolle, oli suuri helpotus, että hän otti ongelmani tosissaan. Olin mielessäni pelännyt vähättelyä ja sitä, ettei kärsimystäni otettaisi tosissaan. Vähättelyn sijaan sain käynniltä tukea siihen, että vaivani on aivan oikeasti fyysinen ja jokapäiväistä elämää haittaava. Edessä oleva operaatio olisi suhteellisen iso, koska siinä poistettaisiin ylimääräinen nahka, irrotettaisiin nännit ja siirrettäisiin ne uuteen kohtaan. Lisäksi toisesta rinnasta poistettaisiin ylimääräistä rintakudosta eriparisuuden poistamiseksi. Operaation nimi on mastopexia. Jännitin leikkausta todella paljon, mutta ennen kaikkea odotin lopputuloksen näkemistä. Leikkaus onnistui hyvin ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Muutaman päivän leikkauksen jälkeen olin todella kipeä enkä pystynyt edes pesemään hiuksiani itse. Kipulääkkeillä kivut pysyivät kuitenkin hyvin hallinnassa ja jo viikon päästä leikkauksesta olin suhteellisen hyvässä kunnossa. Olin pelännyt paljon pahempaa, mutta toipuminen sujui hyvin ja nopeasti.

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Leikkaukseen meneminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Itsetuntoni nousi leikkauksen myötä. Tunnen olevani nyt "ehjä". Suurin muutos entiseen on se, että en enää mieti koko ajan rintojani. Ryhtini on parempi ja pystyn liikkumaan ilman kipuja. Voin juosta ja hyppiä vapaasti. Ne ovat asioita, joita en ennen leikkausta voinut tehdä. Rintaliivit istuvat nyt päälleni eivätkä enää painu kiinni hartioihin tehden hiertymiä. Ennen korjailin jatkuvasti liivien asentoa päälläni. Nyt en edes muista, että minulla on päällä rintariivit. Voin käyttää bikineitä ilman, että pitää pelätä rintojen pullahtamista ulos niistä. Vaatteita voin ostaa sen mukaan, mikä miellyttää silmääni eikä tarvitse valita sitä, joka peittää varmasti rintani. Rintani ovat myös kauniit, ja jos ennen ne olivat osa, jota häpesin, niin nyt pidän niistä tosi paljon! En voi vähätellä leikkauksen merkitystä elämänlaatuuni. Se todella muutti elämäni parempaan suuntaan paitsi fyysisesti myös henkisesti. Itsevarmuus vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. En tiedä, olisinko eron jälkeen uskaltautunut yksillekään treffeille ilman leikkausta. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskoisi jonkun pitävän minusta sellaisena kuin olen. Kyse on omasta itsetunnosta. Leikkauksen myötä sain vapauden olla minä.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Pixabay

Kommentoi