Kesä ilman kumppania menee hukkaan

Jälleen yksi kesä parisuhteettomana alkamassa. Talvisin olo on kaikkea muuta kuin energinen ja silloin ihan mielelläni vietän aikaa kotona villasukat jalassa enkä edes isommin haikaile parisuhteen perään. Kevään tullen sen sijaan alkaa kaivata sosiaalista elämää. Minusta olisi kiva viettää aikaa uimarannalla. Pakata laukkuun eväät ja termoskahvit. Olisi kiva tehdä retkiä luontoon. Jonnekin meren rantaan ja tuijotella kalliolta avautuvaa merta. Olisi kiva myös lähteä johonkin kaupunkiin ja katsella ihmisvilinää. Käydä torikahveilla. Mökillekin haluaisin mennä. Lämmittää saunaa ja istua laiturinnokassa auringon laskiessa. Kuunnella yöllä lintujen laulua ja huitoa hyttysiä. Olisi hauskaa osallistua kesätapahtumiin. Mutta mitä järkeä näissä on yksin?

Käyn toki yksinkin luontoretkillä, mutta siitä puuttuu kokemuksen jakamisen ilo. Rannalle lähden lasten kanssa ja istuskelen yksin termoskahvieni kanssa. Kaupunkilomalle lapsia on turha raahata. Ystäviä voi tietysti pyytää mukaan, mutta silloin reissu pitää sopia hyvissä ajoin eikä silloinkaan aina aikataulut sovi yksiin. Ei voi päättää tunnin varoitusajalla, että lähdetään tänään pienelle retkelle lähikaupunkiin. Jotkut nauttivat yksin reissaamisesta, mutta minä tunnen oloni vain hölmöksi kaupungissa yksin kuljeskellessa. Merta voi tuijotella itsekseen, mutta ihana olisi olla toisen lähellä silloin. Mökille voisin mennä lasteni kanssa kolmisin. Ajatuksena kiva, mutta käytännössä se olisi sitä, että teen yksin kaiken lasten istuessa kännykät kädessä mökissä. Tai vaihtoehtoisesti kiukuttelevat siitä, että on tylsää. Ovat jo sen ikäisiä, että mökkeily äidin kanssa ei ole se kesän odotetuin juttu. Aikuinen seura ja yhdessä puuhastelu olisi sitä, mitä kaipaisin.

Välillä tuntuu, että koko kesä valuu hukkaan, kun ei ole ihmistä kenen kanssa tehdä asioita. Iltaisin kuuntelen terassilla, kun naapurustosta kuuluu puheensorinaa ja grillin tuoksu leijailee houkuttavasti nenään. Miksi grillaisin yksinäni, kun lapseni eivät edes syö juuri mitään grilliruokia? Jätän paljon väliin asioita, joita haluaisin tehdä, koska en vain yksinkertaisesti nauti niistä asioista yksin. Päivät vaan valuu ohi. Olen tästä joskus ennenkin narissut ja saanut vastaukseksi, että onhan sinulla ystäviä. On, ja heidän kanssaan on hauskaa, mutta ei se vaan ole sama kuin viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa elämäänsä syvemmin.

Menin vielä katsomaan Harryn ja Meghanin häitä. En yleensä innostu häähömpästä enkä taida olla kovin romanttinen ihminen edes. Se lämpö, hellyys, kunnioitus ja ihailu, joka Harryn silmissä oli hänen katsoessaan morsiantaan, oli todella liikuttavaa. Mietin, että haluaisin itsekin joskus katsoa jotain ihmistä noin ja että myös hän katsoisi minua niin.

Näin ne parisuhteettoman tunteet vaihtelee. Välillä tuntuu, että elämä on hyvää ja rikasta yksin, ja vapaus on sitä, mitä kaipaa liikaa sitoutuakseen. Hetken päästä löytää itsensä vellomassa ikävässä ja tuntee menettävänsä jotain, kun ei ole lähellä ihmistä, jonka kanssa jakaa elämää.

 

Kommentit

Kesää yhdessä katsellaan (Ei varmistettu)

Samanlaisia ajatuksia täällä, kai mieskin saa kaivata samoja asioita?
Nämä mahtavat kesäpäivät kuluu itsekseen puuhaillessa.
Vaikka sanot ettet taida olla kovin romanttinen ihminen niin onhan tuossa monta asiaa jotka lasken romanttisiksi hetkiksi. Istua kahdestaan järven/meren rannalla auringon laskiessa...mikäs sen parempaa :)
Romantiikka syntyy kahdenkeskisistä hetkistä.
Onnellisuus on todellista vain jaettuna.

crazycatmom

Olipa mukava viesti! Kiitos! Noinhan se menee. Tosin onnellinen voi mun mielestä olla yksinkin. Onnellisuus itsessään ei tule toisesta ihmisestä. Mutta yhdessä on kivempi olla onnellinen. :)

Jani (Ei varmistettu)

Mä sanoisin että jos ei osaa olla onnellinen yksin, ei osaa olla onnellinen myöskään parisuhteessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta onnellisuus on todellista yksinkin ja itse nautin varsinkin luonnossa liikkumisesta yksin ja silloin olen onnellinen. Monet asiat on kuitenkin kiva tehdä juuri puolison kanssa. Hyvien ystävien kanssa voi olla hiljaakin, mutta oman kumppanin kanssa se on vielä helpompaa. :) Romantiikka ei minusta vaadi kahdenkeskistä hetkiä, pientä arjen romantiikkaa voi esiintyä, vaikka muitakin olisi läsnä. Toki kahdestaan on sitten vielä asia erikseen.

crazycatmom

Tuttuja fiiliksiä! Ihan onnelliseksi tunnen oloni ja nautin myös yksin olemisesta, mutta joskus silti kaipaa kovasti omaa kumppania jakamaan arjen erityisiä hetkiä.

Kesä yhdessä (Ei varmistettu)

Onhan meillä omakin sanonta "Jaettu ilo on paras ilo", tuo Onnellisuus-sitaatti on peräisin eräältä nuorelta mieheltä joka tajusi sen lauseen merkityksen ennen yksinäistä loppuaan Alaskan erämaassa. Se lause on jäänyt mieleen ja voin hyvin samaistua tuohon valaistumisen hetkeen.
Se ei toki tarkoita ettenkö olisi onnellinen yksinäni. Siihen riittää pienet asiat kuten nämä kesäiset ilmat ja tuomien tuoksut, kesälomareissun läheneminen, kissat jotka tulee juoksujalkaa isäntänsä luo rapsutettavaksi :)
Sitten on nuo blogissasi mainitut asiat jotka jaettuna saisivat uuden merkityksen. Kyllähän luontoretkistä, auringonlaskuista, saunan lämmityksestä ja grillaamisesta nauttii yksinkin mutta yhdessä koettuna nautinto kasvaa.
Vähän sama kuin nukkuminen. Onhan se kivaa puuhaa itsekseenkin mutta monin verroin kivempaa kietoa kädet toisen ympäri ja käyttää vain puolet parisängystä :D

crazycatmom

Kaikista muista olen samaa mieltä, mutta en tuosta nukkumisosiosta. On kiva ennen nukahtamista olla lähekkäin, mutta mä en pysty nukkua tollasessa niskalenkkiotteessa! :D Tarviin tilaa ja vapauden kääntyillä ennen kuin nukahdan.

joku vaan (Ei varmistettu) http://www.peilimaa.com

Mielenkiintoinen mielipide elämän vaikeudesta.
Kannattaa muistaa, että olet oman elämäsi sankari. Elämäsi on juuri sen kaltainen, kuin haluat sen olevan. Raskaina hetkinä voi etsiä positiivisia asioita, mutta senhän jo tiedätkin.
Vanha toteamus on, että kun ei etsi jotain, nini sen saattaa löytää. Sinulla on elämäsi tilaisuus olla itsekäs ja katsella maailmaa toisella tavalla kuin aikaisemmin olet tehnyt. Miksi tuhlata elämää surkutteluun ja miettimiseen niiden asioiden suhteen, joita ei juuri nyt ole olemassa. Parempi katsoa niitä asiota, jotka omistaa ja nauttia tulevasta kesästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiiätkös, silloin kun se ikävä ja yksinäisyys iskee ni on tosi äryttävää kun joku kehottaa keskittymään hyviin puoliin elämässään ja olemaan onnellinen siitä mitä on. Kirjoittajakin selvästi tiedostaa kaiken hyvän elämässään ja on siitä onnellinen. Eikö välillä saisi tuntea ikävää? Toisinaan se vain vyöryy päälle, ja niinä hetkinä sitä haluaa että on lupa surra, että saa näyttää myös ikävät tunteensa aidosti ja myöntää että kaipaa toista ihmistä vierelle. Se ei tarkoita ettei yleensä olisi iloinen ja onnellinen itsekseenkin. Suru ja ikävä ovat inhimillisiä tunteita. Ja se että kun lakkaa etsimästä, niin löytää, on kukkupuhetta. Ei löydä. Epätoivoisesti ei kannata etsiä, mutta eipä sekään auta että jäät kotiin odottamaan. Ja "elämäsi on juuri sellaista kuin haluat sen olevan" taitaa aika harvan kohdalla pitää täysin paikkansa. Sattuma ja tuuri vaikuttavat aika majesteettisen vahvasti siihen, millaiseksi itse kunkin elämä muodostuu. Itse voi sitten vain yrittää toimia parhaansa mukaan niissä sattuman suomissa rajoissa.

Anteeksi nyt jos tuntuu hyökkäävältä, mutta ärsyttää tuollainen yltiöpositiivinen asenne, jossa ikävät tunteet pitäisi vain painaa villaisella ja sysätä syrjään kuin niitä ei olisi eikä pitäisi olla. Surulla on tärkeä tehtävä omien ajatusten prosessoinnissa, vaikeiden asioiden käsittelyssä ja henkisessä hyvinvoinnissa. Sopiva annos surua saattaa myös motivoida toimintaan. Antaa siis ikävöidä silloin kun siltä tuntuu; se tekee ihmiselle hyvää kunhan siitä pääsee eteenpäin. Se kestää jonkin aikaa ja menee sitten ohi, palatakseen ehkä joskus myöhemmin vähän erilaisena. Itselläni ei ole lapsia (joskin biologinen kello on alkanut tikittää ja miestä ei näy), mutta muuten samaistuin tekstiin hyvin vahvasti. Toisaalta sinkun vapaus ja oma aika on aivan ihanaa, toisaalta kaipaisi kovasti sitä merkityksellistä ja läheistä ihmissuhdetta jakamaan ilot ja surut. Toisaalta ei enää jaksa uskoa, mutta toisaalta vielä uskaltaa hiukan toivoa, että ehkä jonain päivänä se osuu kohdalle. Kiitos blogin kirjoittajalle hyvästä tekstistä. Täällä painitaan samanlaisten tunteiden kanssa, juuri toissapäivänä viimeksi iski se lannistava ikävä, usean viikon tauon jälkeen. Siinä välissä on taas ollut aivan mahtavia(!) päiviä, joista olen todella kiitollinen ja jotka saa rakastamaan elämääni. Tunteiden kirjossa jokaisella on tarkoituksensa, annetaan niiden kaikkien tulla esiin. Ihanaa kesää! :)

crazycatmom

Kiitos ihanasta kommentista! Hyvin tuttuja tunteita nämä! <3

crazycatmom

En minä elämääni surkutteluun tuhlaa. Olen elänyt nyt viisi vuotta täyttä elämää, vaikkakin ilman kumppania. :) Suru parisuhteen puuttumisesta on ajoittaista ja mielestäni ihan sallittua. Jostain jää silloin paitsi, toki jotain muuta saa tilalle. Välillä iskee ikävä, eikä sille mitään voi. Kesä on aikaa, jolloin olisi ihana tehdä asioita jonkun itselle merkityksellisen ihmisen kanssa. En ole ihminen, joka lähtisi yksin kiertelemään kaupungille tai osallistuisi yksin tapahtumiin. Ne on asioita, jotka jäävät osaltani kokematta sen vuoksi, ettei kumppania ole. Ajoittain tästä tunnen surua, mutta en tietenkään koko aikaa.

Tepita
Outlandish

Ymmärrän pointtisi ja onhan se kyllä kivempi käydä iltakävelyllä rannalla poikaystävän kanssa kuin yksin. Mutta toisaalta itsestäni ei ole koskaan tuntunut, että tilanteesta puuttuisi mitään, vaikka olenkin käynyt iltakävelyllä biitsillä yksin... Peroonsallisuusjuttuja ehkä :)

Tästä tuli mieleen sellainen, ehkä vähän jopa huolestuttava juttu, että lähipiirissäni on paljon miehiä, jotka hankkivat jonkinlaisen hengailu-seurustelusuhteen syksyllä, jonka voi sitten viskata kevään tullen nurkkaan, koska kesällä voi olla vain sinkku. Tämä ei tietenkään (toivottavasti) ole se yleisin tapa toimia miesten keskuudessa, muttä joka kevät tuntuu, että näitä tällä tavalla ajattelevia miehiä on yhä vain useampi :o 

Eli ainakin omassa tuttavapiirissäni naiset ja miehet ajattelevat kesän hengailuasioissa hyvin radikaalisti ristiin... 

Kommentoi