Metsäterapiaa

 

Metsässä kaikki asettuu aloilleen.

Luonto ei vaadi mitään,

ei kysele.

Se vain on.

Ei sillä ole kiire minnekään.

Minun ei tarvitse sanoa mitään

tai tehdä mitään

voidakseni olla.

Ei tarvitse ansaita oman olemassaoloni hyväksyntää.

Näin kirjoitin joskus metsäretken jälkeen. On vaikeaa selittää, kuinka paljon luonto minulle merkitsee. Kun pääsen metsään, tuntuu, että kaikki on hyvin ja juuri kuten kuuluu olla. Vaikka olisi kuinka stressaava elämäntilanne ja kauheat paineet saavuttaa jotain, metsässä on vain rauha. Kiire ja suorituspaineet ovat ihmiselle aika vieraita ja luonnottomia asioita. Pitää olla koko ajan vain tehokkaampi ja suoriutua. Jos et ole, et ole mitään. Luonnossa saavutuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä. Luonnolle on ihan sama, oletko tehnyt viikon aikana huippumyyntiluvut tai esiintynyt suurelle yleisölle kansainvälisessa konferensissa. Puut ympärillä ovat olleet kymmeniä, ehkä jopa satoja vuosia ja kivet vuosituhansia. Luonnolle jokainen on tasa-arvoinen.

Myös nykypäivän informaatiotulva aiheuttaa epäilemättä ongelmia, joista ei ennen tiedetty. Yhä useammilla on keskittymisvaikeuksia. En ihmettele sitä ollenkaan, kun miettii, kuinka paljon ärsykkeitä on koko ajan tarjolla. Havahduin jokin aika sitten, että en pysty keskittymään lukeakseni kirjaa. Ennen saatoin uppotua kirjojen maailmaan moneksi tunniksi. Nyt huomaan vähän väliä vilkuilevani puhelinta ja selailevani somea. Kuinka tärkeää olisi pystyä olemaan päivittäin edes hetki siten, että aivot lepää. Keskellä metsää se onnistuu. Siellä ei tee mieli näppäillä puhelinta. Tuntuu, että metsässä aivot menevät "slow"-tilaan ja aistit tarkentuvat. Pää ei suolla koko ajan ajatussaastetta. Tiedättekö, sellaista turhaa sisäistä höpinää, joka ei hyödytä mitään, mutta kuormittaa kehoa? 

Jokaisella on omia tapoja rauhottua. Tunnistan itsessäni erityisherkkyyttä monella osa-alueella. Minulla on todella hyvä haju-, maku- ja tuntoaisti. Huomaan myös kuormittuvani todella paljon, jos ympärilläni on meteliä. Kauppakeskukset ovat minulle ahdistavia kovan hälyn vuoksi. Metsässä on hiljaista ja jos tarpeeksi kauas menee asutuksesta, ei kuule lainkaan ihmisten tuottamaa meteliä. Viihdyn muiden ihmisten seurassa ja "luen" toisten tunteita taitavasti. Olen hyvä ihmistuntija. Sen kääntöpuoli on kuitenkin kuormittavuus. Mielelläni vetäydyn joskus sinne, missä ei ole muita.

Luonnon terapeuttinen ja parantava vaikutus perustuu edellä mainittuihin asioihin. Luonnossa asiat tuntuvat palautuvan mittasuhteisiinsa. Valtavat murheet ovat siellä mitättömiä ja raskailta tunteilta katoaa pahin paino. Mieli lepää, kun ympärillä on vain luonnollisia ärsykkeitä. Ei tarvitse mennä erämaahan vaeltamaan eikä patikoida kilometrikaupalla kokeillakseen metsäterapiaa. Kaupungin keskustoista ei tietenkään metsää löydä, mutta jos käyt lenkkeilemässä esimerkiksi pururadalla, niin poikkea ensi kerralla muutaman askeleen verran radalta metsän puolelle (älä kuitenkaan eksy!). Kuuntele metsän ääniä, aisti tuoksuja, katsele puita ja kallioita ympärilläsi. Mitä kaikkea kaunista löydät? Mieti hetki oman kehosi tuntemuksia, sydämen sykettä. Keskity myös ajatuksiisi ja siihen, että tietoisesti tarkkailet niitä. Mitä ajatuksia päässäsi pyörii ja ovatko ne tärkeitä vai ainoastaan mieltä kuormittavia? Edistääkö ajattelu jonkin ongelman ratkaisua vai pyöriikö ajattelu vain kehää? Ajattelun hallinta ei ole helppoa, mutta sitä oppii vähitellen harjoittelemalla. Parhaiten se onnistuu paikassa, jossa ei ylimääräisiä ja luonnottomia virikkeitä. Metsä. <3

 

Kommentit

jloa (Ei varmistettu)

Jälleen hieno kirjoitus, jonka viesti on helppo allekirjoittaa. Kysyisin myös, onko sinuun mahdollista ottaa yhteyttä esim. s-postin välityksellä?

crazycatmom

Kiitos! Minulle voi laittaa postia osoitteeseen sanja.fal(a)gmail.com.

Kommentoi