Onko täällä liian kilttejä aikuisia?
Näin joulun alla lapsille muistutetaan, että pitää olla kiltisti. Tontun mokomat kirjoittelevat muistiin, miten on tullut käyttäydyttyä. Lapsi oppii jo varhain, millainen käytös on hyväksyttävää ja millä tavoin reagoimalla saa vanhemmiltansa suurimman mahdollisen hoivan ja huomion. Aivan pieni lapsi on täysin riippuvainen hoivasta ja häneen sitoutuneesta hoivaajasta. Hylkääminen tarkoittaisi elämän loppumista. Meihin on sisäänrakennettuna pelko hylätyksi tulemisesta ja se ohjaa sisäisiä toimintamalleja, jotka ovat varhaislapsuuden jälkeen suhteellisen pysyviä ja toistuvat ihmissuhteesta toiseen. Jokaisella ihmisellä on tietyllä alueella ”ydinhaavoittuvuuksia”, jotka liittyvät hylätyksi tulemisen pelkoon. Joillain pelot näkyvät itsetunnon pönkittämisenä jopa toisten kustannuksella, joillain taas pakottavana tarpeena olla muille mieliksi. Osa pelkää päästää ketään lähelle, koska on oppinut, että antautuminen läheiseen suhteeseen tarkoittaisi hallinnan menettämistä ja toisen kontrollin alle joutumista. Monesta lapsesta kasvaa liian kiltti aikuinen, joka unohtaa omat tarpeensa yrittäessään miellyttää muita.
Onko sinulle koskaan sanottu: ”Älä itke!” tai ”Ei saa kiukutella!”? On tietysti tilanteita, joissa on opittava hillitsemään tunteitaan. Monesti esimerkiksi kaupan sovituskopissa tekisi mieli heittäytyä lattialle itkemään, kun on hiki, nälkäkiukku ja ärsytys, mutta useimmat aikuiset pystyvät näissä tilanteissa hillitsemään itsensä. Osa tunteista, esimerkiksi ilo, rakkaus ja empatia mielletään positiivisiksi ja hyväksyttäviksi. Sen sijaan viha, kateus ja ärtyneisyys ovat selvästi negatiivisia ja kiellettyjä tunteita. Ne ovat kuitenkin tunteita siinä, missä muutkin tunteet ja kuuluvat ihmisyyteen. Lähimmissä ihmissuhteissa myös näiden tunteiden ilmaiseminen pitäisi olla hyväksyttävää. Jos jo lapsuudessa on oppinut, että negatiivisia tunteita ei saa näyttää, voi olla vaikeaa edes tunnistaa itsessään näitä tunteita. Liian kilteistä lapsista kasvaa räjähdysherkkiä aikuisia. Padotut tunteet pyrkivät jossain vaiheessa elämää ulos jotain reittiä. Tai voivat sairastuttaa ihmisen.
Liian kiltti pelkää pahoittavansa toisten mielen. Liian kiltin ydinhaavoittuvuus on pelko tuntea ja ilmaista omia tunteita. Liian kiltti pelkää, ettei ole sen arvoinen, että olisi oikeutettu ilmaisemaan omat tarpeensa. Sen sijaan hän haluaa miellyttää muita itsensä kustannuksella. Liian kiltti ei uskalla sanoa toiselle, jos joku asia ärsyttää. Joskus tämä johtaa siihen, että liian kiltti tulee loukanneeksi toista enemmän sillä, ettei ilmaise ajoissa tunteitaan. Liian kiltti tuntuu jokaisessa ihmissuhteessaan etäiseltä, koska ei kykene näyttämään koko tunteidensa kirjoa. Hän pystyy antamaan itsestään silloin vain puolikkaan.
Haitalliset toimintamallit ovat suhteellisen pysyviä, mutta tunnistamalla ne itsessään, voi niihin tietoisesti vaikuttaa. Ihminen voi hajota ihmissuhteessa, mutta myös rakentua. Turvallisessa ihmissuhteessa voi opetella pois haitallisista toimintamalleista. Mitäpä, jos ensi kerralla ollessasi tyytymätön ravintolaruokaan, sanot asiasta tarjoilijalle sen sijaan että valheellisesti kehuisit annoksen maasta taivaaseen? Tai jos et ole tyytyväinen kampaajan työn jälkeen, sanot mielipiteesi ja pyydät häntä korjaamaan sitä? Tai treffeillä kiität kauniisti ja kerrot, että toista kertaa ei nähdä?
Loppuun aiheeseen liittyvä ajatelma, jonka kirjoitin muutama vuosi sitten. Se tuntuu kovin henkilökohtaiselta, mutta laitan sen silti tähän.
Miksi en saanut olla minä? Miksi vaadittiin enemmän?
Ei saa tuntea, ei saa paljastaa liikaa.
Ei saa päästää ketään lähelle
Ettei kukaan voi loukata.
Ettei kukaan voi hylätä.
Ympärillä muuri, antaa suojaa, estää elämästä.
Tunnen toisten tunteita, en omia. Jos tunnen, minua voi satuttaa.
Jos annan liikaa itsestäni, menetän hallinnan.
Elän jonkun muun elämää
kukaan ei elä minun elämääni.
Vaadin muita tekemään minut onnelliseksi. Sysään vastuun muille.
Ennakoin, vaistoan, huolehdin, suojelen. Pelkään.