Olen noudattanut ketogeenista ruokavaliota viime vuoden toukokuusta lähtien. Aloitin sen, koska oloni oli jatkuvasti turvonnut ja suolisto oikutteli pahemman kerran. Enpä tiennyt aloittaessani, kuinka moneen muuhun asiaan ruokavalion muutos voisi vaikuttaa! Nyt kun mietin sitä, miten aiemmin kuvittelin syöväni terveellisesti, olen ollut jopa hieman vihainen, ettei kukaan lääkäri ole ikinä sanallakaan maininnut ruokavalion merkitystä näissä vaivoissa, joista olen kärsinyt. Suolisto-ongelmat, kuten IBS, psoriasis, monirakkulaiset munasarjat (PCO) ja siitä johtuva epäsäännöllinen kierto, hormonaalinen migreeni ja taipumus masennukseen. Kaikki nämä minulla oli ennen ruokavalion muutosta. Eikä kukaan koskaan maininnut, että jättämällä ruovaliosta pois sokerin ja muut turhat hiilihydraatit ja syömällä reilusti terveellisiä rasvoja olisi mahdollista saada nämä sairaudet ja vaivat kuriin!

16 vuotta sitten toivoin kovasti lasta ja olin aina ajatellut, että tulen nuorena äidiksi. Raskaaksi tuleminen ei ollutkaan helppoa, vaan vaati kohdallani hormonilääkityksen. Ultrassa todettiin munasarjojeni olevan monirakkulaiset ja joidenkin muiden oireiden perusteella lääkäri kirjoitti papereihin minulla olevan PCOS eli oireyhtymä, jossa ovulaatiota ei tapahdu ainakaan joka kierrossa, koska munasarjani tuottavat useita munasoluja kerralla, joista mikään ei kypsy valmiiksi saakka. Muistan, että silloin otettiin verikokeita, mutta lopulta minulle määrättiin vain hormonilääkitys, joka auttoi ja tulin raskaaksi. Olin nuori enkä ollut lihava, joten tuosta PCO:sta ei sen enempiä lääkärin kanssa puhuttu. Lääkäri kertoi sen olevan yleinen vaiva naisilla. Raskauteni olivat vaikeat ja toinen lapseni syntyikin keskosena. Raskauksien jälkeen kuukautiskierto ei koskaan palautunut normaaliksi, vaan kärsin ajoittain tiputteluvuodoista ja pitkistä vuodoista. Olin ehtinyt unohtaa koko PCO:n, kunnes tajusin ketogeenisen ruokavalion auttaneen näihin vuotohäiriöihin. Kun kerran menin lipsumaan ruokavaliosta ja söin muutaman konvehdin uudenvuoden tienoilla, niin seuraava kierto oli taas aivan kaamea. PCO aiheuttaa kohonnutta riskiä myös moniin muihin sairauksiin, kuten sydänsairauksiin, kohdun- ja munasarjojen syöpiin ja masennukseen. Tämän kaiken aiheuttaa insuliiniresistenssi eli keho ei pysty käyttämään insuliinia hyväkseen ja tuottaa sitä enemmän kuin pitäisi. Ihan ilman lääketieteen tai ravitsemuksen koulutusta, maalaisjärjellä ajateltuna, silloin pitäisi tietenkin syödä vain sellaisia ruokia, jotka eivät lisää entisestään insuliinin tuotantoa! Mutta minulle ei ole kertaakaan sanottu sanaakaan ruokavaliosta, vaikka olen vuosien varrella juossut lääkärissä valittamassa vuotojen epäsäännöllisyydestä. Olen saanut kouraani vain hormonilääkereseptejä.

Kun vähän sattuman kautta päädyin ketogeeniselle ruokavaliolle ja samaan syssyyn aloitin pätkäpaaston eli syön yleensä 2-3 ateriaa päivässä 11-17 välisenä aikana, olen huomannut aivan käsittämättömiä muutoksia elämässäni. Ensinnäkin vatsavaivat helpottivat heti alkuunsa ja ärtyneen suolen ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan, migreeniä ei ole ollut kuin kerran ja silloinkin olin hiukan lipsunut ruokavaliosta ja syönyt karkkia, paino putosi 10 kiloa, koko aikuisiän vaivannut psori on nyt oireeton (koskaan ei ole ollut näin hyvänä iho!), en ole tänä talvena ollut masentunut ja kierto on ollut normaali. Ennen söin koko ajan jotain. Parin tunnin päästä aamiaisesta oli jo nälkä ja usein myös tuntui, että verensokerin laskiessa heikotti ja kädet tärisivät. Tätä oloa ruokin syömällä jotain sokeripitoista, kuten hedelmiä. Kuvittelin sen olevan hyväksi, mutta samalla ruokin kehoni insuliinin tuotantoa jatkuvasti. Nykyisin olo on tasainen koko ajan. Vaikka tulisi nälkä, se ei ylly koskaan aivan kiljuvaksi eikä ateriavälien venyminen tee oloa huteraksi tai kiukkuiseksi. Myös paastoaminen on helppoa.

Olen sen ajan lapsi, jolloin kaikessa suosittiin rasvattomuutta ja käytettiin kevytlevitteitä ja rypsiöljyjä. Ravinto koostui pääasiassa hiilihydraateista. On ollut jonkinlainen työ vakuuttaa itselleen, että rasva on hyvästä! Nyt ei kuitenkaan enää ole vaikea uskoa tätä, koska olo on niin loistava ja niin moni vaiva on poissa! Suosin nykyisin voita, oliiviöljyä, rasvaisia maitotuotteita jonkin verran, avokadoöljyä, pähkinöitä, kookosöljyä ja siemeniä, kuten chiaa. Syön myös rasvaista lihaa ja kalaa jonkin verran. Kasviksista käytän paljon kaaleja ja muita maan päällä kasvavia kasviksia, esim. kurkkua, tomaattia, paprikaa, pinaattia, kukkakaalia, keräkaalia, kevätsipulia, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Hedelmiä en syö ollenkaan. Marjoja päivittäin jonkin verran. Ravintolisistä käytän ainostaan D-vitamiinia ja magnesiumia.

Kauppaan mennessä huomaa, kuinka paljon meille tyrkytetään välipaloja, jotka pursuavat nopeita ja tyhjiä hiilihydraatteja. Niiden mussuttaminen pitkin päivää on normaalia. Minäkin olin napostelija. Olen joutunut monesti selittelemään ruokavaliotani ja sen terveellisyyttä on kyseenalaistettu. Eihän missään tapauksessa voi olla terveellistä rajoittaa syömistään siten, ettei syö sokeria, viljoja, perunaa, riisiä pastaa ollenkaan ja korvaa nämä ravinteita täynnä olevilla kasviksilla ja terveellisillä rasvoilla! Ja etten syö viittä kertaa päivässä vaan paastoan suuren osan vuorokaudesta. Se vasta onkin järkyttävää! En näännytä itseäni vaan syön siten, että olo on kylläinen. En ole kertaakaan kärsinyt nälästä tai mieliteoista. En edes ennen kuukautisia!  Omakohtaisen kokemuksen ja lukemieni lääketieteen tutkimusten valossa on hurjaa, etteivät lääkärit ensisijaisesti puutu ihmisten ruokavalioon vaan määräävät oireisiin lääkkeitä. Moni sairaus olisi kuitenkin hoidettavissa ja ennaltaehkäistävissä oikeanlaisella ruokavaliolla. Nyt kun tiedän esimerkiksi moninkertaisesta riskistä syöpiin ja sydäntauteihin, jotka johtuvat insuliiniresistenssistä, haluan tietenkin kaikin keinoin vaikuttaa siihen, että pysyn terveenä! Ja ainoa keino siihen on olla nostamatta insuliinin määrää elimistössä syömällä vain ruokia, jotka eivät nosta verensokeria pilviin. Hyvästi sokeri, tuo myrkky, joka laski elämänlaatuani kaikki nämä vuodet! Tätä hyvää oloa ei enää halua hukata.