Miksi aloitin ketogeenisen ruokavalion ja mitä hyötyä/haittaa siitä on ollut? Olin kuullut sanan ketogeeninen ruokavalio monesti, mutta en ollut kiinnittänyt asiaan juuri huomiota tai tutkinut tarkemmin, mitä se tarkoittaa. Mielessäni oli lähinnä yksi asia: taas yksi muotidieetti, jolla yritetään saada kilot katoamaan, kunnes palataan vanhaan tapaan syödä ja saadaan paino korkojen kanssa takaisin. Olen vastustanut ajatusta rajoittaa ruokavaliosta pois useita ruoka-aineita. Olen ajatellut, ettei se pidemmän päälle johda mihinkään. Miksi sitten lopulta päädyin kokeilemaan asiaa ja toteamaan sen niin mukavaksi tavaksi elää, etten enää kaipaa paluuta vanhaan?

Olen kärsinyt koko aikuisikäni vatsavaivoista. IBS on rajoittanut elämääni ajoittain pahasti ja välillä en ole tiennyt, mitä enää uskallan syödä ja mitä en. Turvotus, ripuli, ummetus ja huono olo ovat tulleet tutuiksi ja on ollut aikoja, jolloin olen ennen kotona lähtöä joutunut tekemään ”vessasuunnitelman”. Olen siis kartoittanut mielessäni, missä kaikkialla pääsen mahdollisesti vessaan ja kuinka nopeasti. Ruokavalion rajoittaminen on tullut tutuksi. Olen kokeillut FODMAP-dieettiä, maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota. Ne kyllä toimii, mutta olen kokenut aina ongelmaksi niiden rajoittavuuden. Aina on tullut se hetki, kun FODMAP-ruokavaliolla olen sortunut syömään ruisleipää tai maidottomalla ollessani syön kermakakkua hyvällä ruokahalulla. Lisäksi viime talven ja kevään aikana olo oli koko ajan kaamean väsynyt ja väsymystä lääkitäkseni huomasin napostelevani koko ajan jotain. Töissä kannoin mukanani kaikenlaista välipalaa siltä varalta, että verensokeri laskee ja tulee tarve saada suuhunsa jotain. No kyllähän se verensokeri laski ja nousi ja laski uudelleen, kun vähän väliä söin leipää, banaania, suklaata, välipalakeksiä jne.

Ystäväni oli jo aiemmin löytänyt ketogeenisen ruokavalion ja kertoi omista kokemuksistaan minulle. En kuitenkaan aivan purematta niellyt asiaa, vaan mielessäni mietin, kuinka voi olla järkevää rajoittaa myös terveellisten kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiä. Olen ollut normaalipainonen, mutta huomasin, että muutaman vuoden aikana kiloja oli vaan aivan huomaamatta tullut lisää. Olin kyllä yrittänyt olla syömättä herkkuja ja yrittänyt tarkkailla syömisiäni, mutta jostain syystä aiemmin niin helposti kurissa pysynyt paino tuntui vaan nousevan ja nousevan. Ajattelin myös, että kai se vaan on hyväksyttävä, että näin käy, kun ikää tulee lisää. Lopulta kuitenkin sain tarpeekseni turpeasta olosta, reistailevasta vatsasta ja kiristävistä housuista. Istuin alas ja aloin lukea, mitä ketogeeninen ruokavalio oikeastaan tarkoittaa ja kuinka se toimii. Ajatus hiilihydraattien rajoittamisesta alkoi tuntua varsin järkevältä. Niinpä vappuaattona päätin, että ainakin testaan asiaa.

Ketogeenisen ruokavalion idea on, että rajoitetaan rajusti hiilihydraattien määrää vuorokaudessa jopa alle 20g:n. Tämä tarkoittaa, että valitaan syötäväksi pääasiassa ruoka-aineita, joiden hiilihydraattipitoisuus on 0 tai alle 5g/100g. Proteiinia ei myöskään syödä ylenpalttisesti vaan pääosa energiasta otetaan hyvistä rasvoista, kuten oliivi- ja avokadoöljystä, avokadoista, pähkinöistä, voista tai gheestä (kirkastettua voita) ja siemenistä. Kasviksia voi syödä suht vapaasti, kunhan pitäytyy maan päällä kasvavissa vihreissä kasviksissa pois lukien herneet, joissa on vähän reilummin hiilareita. Viljatuotteet, peruna, riisi ja pasta eivät kuulu tähän ruokavalioon. Maidossa on myös suhteellisen paljon hiilihydraattia, joten sitä ei suositella. Täysrasvaisia hapanmaitotuotteita, kuten turkkilaista jugurttia ja ranskankermaa sen sijaan voi käyttää jonkin verran. Hiilihydraatteja rajoittamalla keho menee ketoosiin eli alkaa polttaa rasvaa energian lähteenä.

Oma kokemukseni ruokavalion aloittamisesta oli se, että tämähän on helppoa! Minulle ei ole missään vaiheessa tullut tunnetta, että pitäisi kovasti kieltää itseltään jotain. Päin vastoin tuntuu helpolta keksiä, mitä syö enkä koe joutuvani luopumaan mistään. Aluksi surin sitä, etten voi syödä kesällä uusia perunoita, jäätelöä enkä edes sushia, jota rakastan!  No, totuus on, että olen kesän aikana syönyt yhden normijäätelön, joka maistui aivan järkyttävän makealta. Toista kertaa ei tehnyt mieli. Kerran olen myös syönyt sushia ja kaksi kertaa maistanut yhden pienen varhaisperunan. Alussa pidin myös päiviä, jolloin sallin itselleni karkkia. Ajattelin, että kerran kuussa voin pitää vapaan syönnin päivän, jolloin sallin itselleni mitä tahansa mieli tekee. Nyt ei kuitenkaan ole enää ollut mielitekoja karkkiin tai jäätelöön eikä edes sushiin, joten en ole niitä kaipaillut. Myöskään leipää ei tee mieli tai jos tekee, niin syön siemennäkkäriä tai leivon ketoleipää tai sämpylöitä. En myöskään koe, että tämä kaatuu siihen, jos joskus syö ohi ruokavalion. Esim. juhlissa aion kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa kakkua, jos siltä tuntuu!

Ketogeenisen ruokavalion hyödyt omalla kohdallani ovat olleet vatsavaivojen loppuminen, turvotuksen katoaminen, energian lisääntyminen, mielen tasaisuus (ei tule nälkäkiukkua) ja vielä yksi täysin odottamaton vaikutus: päänsäryt, joista kärsin melkein viikottain, ovat lähes hävinneet. Särkylääkkeiden menekki on siis romahtanut. Niin ja se paino. Se on pudonnut 61 kg:sta 55 kiloon. Paino on pudonnut näkemättä nälkää ja oikeastaan aivan huomaamatta. Entäs ne haitat? Aluksi olo oli vähintäänkin kummallinen. Koko ajan oli kauhea jano ja tuntui, että tuohon janoon ei auta mikään. Suu oli kuiva kuin Saharan autiomaa. Lisäksi hikoilin kuin pieni porsas (en tiedä, hikoileeko porsaat?). Ihoni on aina ollut ongelmainen. Minulla on päänahan psoriasis ja se paheni tämän myötä. Alussa kuivia, punoittavia läikkiä tuli myös muualle kehoon. Nostin vähän hiilihydraattien määrää syömällä enemmän marjoja päivittäin ja nämä oireet onneksi katosivat sen myötä. En siis nykyään vedä aivan tiukinta linjaa hiilareiden rajoittamisessa vaan tähtään siihen, että syön alle 50 g hh/päivä. Olo tuntuu kaikin puolin hyvältä ja energiseltä.

Aloitin tämän ruokavalion kokeilumielessä, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, ettei ole tarvetta palata vanhaan ”normaaliin”, koska tämä tuntuu niin normaalilta ja hyvältä. Olen rakastunut prosessiin, en lopputulokseen. Se lienee tärkeintä. Ei tarvitse ylläpitää motivaatiota, koska en enää tee tätä saavuttaakseni jotain vaan nyt teen tätä, koska tämä tuntuu hyvältä ja hauskalta. Kun itse matka on mahtava, ei päämäärällä ole niin merkitystä.