Miksi kunnolliset miehet eivät kelpaa naisille? Miksi naiset haluavat rentun, joka sitten kohtelee heitä huonosti? Tämä kysymys on pyörinyt monen kunnon miehen huulilla jo useamman vuosikymmenen ajan. Laulukin on aiheesta tehty. Oikea itsesäälibiisi. Näin naisena haluaisin oikaista tuota käsitystä. Ensinnäkin, jos rentulla tarkoitetaan alkoholin kanssa liikaa läträävää, elämänhallintansa menettänyttä miestä, joka kohtelee naistaan huonosti ja vähät välittää naisen tunteista, niin väite ei todellakaan pidä suurimman osan kohdalla paikkansa. On tietysti aina naisia, joilla iskee hoivavietti ja halu pelastaa säälittävä tyyppi, mutta näissä tapauksissa on usein taustalla jo lapsuudessa syntynyttä läheisriippuvuutta. Suurin osa naisista haluaa kunnon miehen. Mutta ”kunnon mies” ei tarkoita tylsää tyyppiä, jolla ei ole ollenkaan omia mielipiteitä tai ainakaan uskallusta kertoa niistä. Mistä kumpuaa ajatus siitä, että naiset rakastuvat aina renttuihin?

Luulen, että nämä, jotka mieltävät itsensä kunnollisiksi miehiksi ja valittavat renttujen vievän kaikki naiset, kokevat vahvat miehet uhkana itselleen. On evoluution sanelemaa, että naisia kiinnostaa mies, joka koetaan turvalliseksi ja voimakkaaksi. Kiinnostusta herättävä mies on itsevarma ja uskaltaa sanoa mielipiteensä asiaan. Hän ei kuitenkaan ole mikään öykkäri vaan omalla karismallaan saa arvostusta ympäristössään. Hän myös kohtelee naistaan arvostavasti ja kunniottavasti. Jos tällainen mies mielletään rentuksi, niin sitten väite renttuihin rakastumisesta pitää varmasti paikkansa monessa tapauksessa.

Olen sitä mieltä (ja kerron mielipiteeni siitäkin huolimatta, että se saattaa herättää vihamielisiä ajatuksia), että nyky-yhteiskunta alistaa miehiä. Yhteiskunnan luoman ihanteen mukaan miehistä tehdään tossukoita, jotka eivät uskalla sanoa mitään, etteivät vaan loukkaisi ketään. Tällaiset pullamössömiehet istuvat kotona surkuttelemassa, että eivät kelpaa kellekään ja rentut vievät heidän naisensa. Ihminen ei ole evoluution myötä kehittynyt kovin nopeasti. Yhteiskunta sen sijaan on. Tasa-arvon nimissä ajatellaan, ettei saisi ylläpitää ajatusta ”vahvasta miehestä”. Ikään kuin se olisi jollain tavoin tasa-arvon vastaista. Esimerkiksi evoluutiopsykologian mukaan miehet ja naiset ovat luontaisesti tasa-arvoisia eikä sukupuolten välinen epätasa-arvo ole biologinen vaan kulttuurinen ilmiö. Tuntuu, että ajatus miehisestä miehestä koetaan uhkana sukupuolten tasa-arvolle. Kuitenkin pariutumismielessä juuri maskuliiniset miehet koetaan usein kiinnostavammiksi kuin vähemmän maskuliiniset miehet.

En puolla väitettä, jonka mukaan naiset rakastuisivat renttuihin. Hyvin pian alkaisi ärsyttää saamaton mies, joka ei osaisi huolehtia itse itsestään. Sen sijaan ajattelen, että hyvin moni nainen etsii miestä, jossa on vähän särmää, itsevarmuutta ja omaa tahtoa. Silti hän osaa kohdella naistaan kuin kuningatarta. Molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus ovat suhteessa ensisijaisen tärkeitä. Ei vain niin, että mies kunnioittaa naista. Niin ja säälipisteiden kerääminen ruikuttamalla harvoin on kovin tehokas tapa vietellä ketään.