Ikäero parisuhteessa
Voihan kevät! Lisääntyvä valo saa kaipaamaan kumppania. Sellaista, jonka kanssa olisi helppoa ja hauskaa. Pienehkön ongelman muodostaa se, että en jaksaisi tutustua enää yhteenkään ihmiseen. Pidän ihmisistä, mutta olen lopen uupunut kirjoittelemaan jotain diibadaabaa harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista. En enää jaksaisi käydä treffeillä, vaikka niillä usein ihan mukavaa on. Jos joskus sellainen ihme tapahtuu, että olen parisuhteessa ja erehdyn kaipaamaan sinkkuaikoja, niin joku voisi muistuttaa totaalisesta deittiähkystä, jota en enää haluaisi kokea. Nyt, kun talven hiljaiselon jälkeen olen jälleen aktivoitunut näissä parinhakuhommissa, niin olen huomannut sellaisen asian, että minua lähestyvät lähinnä +50-vuotiaat miehet. Ja muutamat parikymppiset pojat.
Olisi hyvin vaikea kuvitella seurustelevansa itseään paljon nuoremman kanssa. Arvostan elämän mukanaan tuomaa viisautta ja sitä valitettavasti harvalta parikymppiseltä kovin paljoa vielä löytyy. On varmasti ikäisekseen kypsiä ja fiksuja yksilöitä, mutta yleisesti ottaen puumailu ei ehkä ole se mun juttu. Silti olen saanut useampia yhteydenottoja parikymppisiltä nuorilta miehiltä. Ilmeisesti vanhempi ja kokeneempi nainen viehättää joitain nuoria uroita. Valitettavasti itse en viehäty yhtään ajatuksesta.
Minulla on nyt ollut muutaman viikon profiili deittipalstalla. Sinä aikana olen saanut 60 yhteydenottoa. Näistä noin 90% on minua yli 15 vuotta vanhemmilta miehiltä. Samaan aikaan Facebookissa moni sen ikäinen nainen valittelee, kun ei oman ikäluokan miehet ole kiinnostuneita heistä. Sama ongelma on minullakin. Ei minusta kiinnostu ikäiseni miehet, vaan ne +50-vuotiaat. He kirjoittavat yleensä aloitusviestiinsä ”ikä on vain numero”. Ei se nyt vain ole pelkästään numero. En kauhistu ajatuksesta, että mies on minua 10 vuotta vanhempi tai hiukan enemmänkin. Eihän se tosiaan tässä vaiheessa elämää niin kovin suurelta ikäerolta tunnu. Minulla on teini-ikää lähestyvät lapset, enkä enempää lapsia toivo. Näin ollen on lähes mahdotonta löytää omasta ikäluokasta miestä, joka olisi samassa elämäntilanteessa. Moni ikäiseni vasta harkitsee perheen perustamista tai on pienten lasten vanhempi. Olen siis avioeron jälkeen päätynyt ajatukseen, että mahdollinen kumppani on minua useamman vuoden vanhempi. Mutta silti tuntuu jossain määrin kiusalliselta, että itseäni todella paljon vanhemmat miehet haluaisivat tutustua.
Reilusti vanhemmat miehet perustelevat yhteydenottoaan yleensä sillä, että ovat mielestänsä ikäistänsä nuorekkaampia ja oman ikäiset naiset ”eivät pysy perässä”. Näin kirjoitti eräs mies minulle. Mistä lie on päätynyt ajattelemaan, että minä pysyisin hänen perässään? Ikäero ei haittaa, jos syy haluun tutustua on persoonien yhteensopivuus, mutta jos syy on, etteivät oman ikäiset naiset viehätä ulkoisesti, tulee epäilys miehen motiiveista. Joskus mietin myös todella karskisti sitä tosiasiaa, että mikäli ikäeroa on reilusti enemmän kuin kymmenen vuotta ja parisuhde kestää lopun elämän, ollaan väistämättä tilanteessa, jossa olen vielä työelämässä ja toinen saa alkaa varailla paikkaa hoivakodissa. Mutta tämän vuoksi en kuitenkaan jättäisi minulle muuten sopivaan ihmiseen tutustumatta. Elämä harvoin menee, kuten on suunnitellut eikä ole mitään takeita siitä, kuka kuolee ensin tai säilyykö terveys hyvänä. Turha siis miettiä tässä kohtaa sellaista, mistä ei muutenkaan ole mitään takuita.
Onko ikäerolla väliä parisuhteessa vai onko ikä tosiaankin vain numero? Pitäisikö suhtautua avoimemmin myös itseä paljon vanhempiin viestittelijöihin tai laajentaa näkökulmaa nuorisopuolelle? 😀
