Miksi sinkkuudesta on vaikea luopua?

pretty-woman-1509956_1920.jpg

Sinkkuudesta voi olla vaikea luopua, kun on elänyt elämää yksin tarpeeksi kauan. En tarkoita, että olisi palava halu jatkaa etsintää ja olla vapaa siinä mielessä, että on avoin uusille ihmisille ja haluaisi viettää ”villiä sinkkuelämää”. Harva ikäiseni sinkku elää kovin villiä elämää muutenkaan. Tuota osaa sinkkuudesta en kaipaa yhtään. Tarkoitan sinkkuudesta luopumisen vaikeutena sitä, että elämä on ehtinyt asettua omiin uomiinsa. Parisuhteen muodostaminen tuntuu helposti vapauden menettämiseltä. Juuri, kun on uskaltanut olla vapaa ja itsenäinen, ei haluaisi enää antaa oman elämänsä hallinnasta palaakaan pois. Se on varmasti myös puhdasta itsekkyyttä. On vaikea olla joustava asioissa, joissa joustavuutta ei yksin ollessa tarvita. Yksin on helppoa olla. Yksin voi pitää siitä illuusiosta kiinni, että on tosi hyvä tyyppi. Vasta parisuhteessa oman persoonallisuuden haasteet nousevat esille.

Identiteetti on viiden vuoden aikana ehtinyt muodostua sinkkuuden ympärille. Aluksi se ei istunut minäkuvaani ollenkaan. Muistan, kuinka aluksi hävetti kulkea lasten kanssa kolmistaan julkisesti ilman sormusta. Minusta tuntui, että sormuksen puuttumisen sormesta huomasi jokainen vastaantulija! Olin identiteetiltäni edelleen naimisissa oleva perheenäiti ja ristiriita sisälläni oli iso, kun en sitä oikeasti enää ollut. Tuo tuntuu nykyisin todella kaukaiselta ja hassulta ajatukselta. Nykyisin tunnen itseni vahvaksi ja itsenäiseksi naiseksi, enkä pidä sinkkuutta enää millään tavoin ongelmana, josta pitäisi päästä kaikin keinoin eroon.

Huomaan myös olevani joustamaton. Olen tottunut päättämään itse asioistani ja tekemään ne tietyllä tavalla. Kun sitten toinen hyvää tarkoittaen sanoo, kuinka on suunnitellut tietyssä asiassa toimittavan, minussa herää vastareaktio. Joku tulee minulle sanomaan, kuinka minun pitäisi toimia! Minun elämäni ja minä päätän eikä kukaan muu tule kertomaan minulle, kuinka siinä toimitaan. Loukkaannuin, vaikka toinen ihminen halusi vain auttaa tilanteessa. Tämä reaktio liittyy myös pelkoon siitä, että toinen ihminen yrittää hallita jollain tavalla. Huomaan olevani todella allerginen kaikenlaisille hallintayrityksille olivat ne sitten suoria tai epäsuoria. Eräs ystäväni kertoi miettivänsä, kuinka kertoa miehelleen tulevasta työpaikan risteilystä. Ei hän pelännyt, että mies kieltäisi häntä menemästä sinne, vaan että mies murjottaisi asiasta. Tuo kuulosti niin kaukaiselta, vaikkakin tunnistettavalta tilanteelta. Tajusin, että en kestäisi yhtään, jos toinen yrittäisi vaikuttaa menemisiini ja tekemisiini tunteiden kautta. En haluaisi tuntea syyllisyyttä siitä, että minulla on tiedossa jotain kivaa tekemistä.

Omista tavoista on myös vaikea joustaa. Olen tottunut nukkumaan yksin ja liikkumaan sängyssä. Usein hyörin ja pyörin pitkään ennen kuin nukahdan. Joskus olen toisen vieressä nukkuessa havahtunut siihen ongelmaan, että olen joutunut kauheaan niskalenkkiotteeseen (jota myös lusikassa nukkumiseksi kutsutaan) yön aikana. On kamalaa, jos ei pääse kääntymään ja tilaa on omalla puolella 20 senttiä, kun toinen on ihan kylkeen liimautuneena. Kaipaan itsekin läheisyyttä ja kosketusta, mutta huomaan silti monesti olevani se, joka sitä kaipaa vähemmän. Enkä puhu nyt seksistä, vaan läheisyydestä. Aamuisin olen tottunut pomppaamaan kärppänä ylös sängystä laittamaan itselleni ja kissoilleni aamupalaa. Aamulla olo on todella nihkeä ennen aamutoimia. Silmissä on rähmää, suussa maistuu pahalle ja janottaa, on nälkä ja vessahätä eikä ajatus kulje. En siis ymmärrä, miksi sängyssä pitäisi aamuisin kovin kauan hengailla, jos ei aio nukkua. Yksin on ihan hyvä herätä.

Parisuhde vaatii aina kompromisseja. Minusta tuntuu, että tässä iässä ja elämänvaiheessa ihmisten toiveet parisuhteesta vaihtelevat eniten. Moni ikäiseni ja paljon vanhempi vasta haaveilee lapsista. Minä taas elän jo tämän ikäisenä aikaa, jolloin lapset alkavat lähestyä murrosikää. Moni sinkku haaveilee perhe-elämästä. Minun on vaikea ajatella, että perheeni olisi jotain muuta kuin tämä kolmihenkinen perhe. Sinkkuuden alkuvaiheessa ajattelin ihan itsestäänselvyytenä, että haluan koko paketin. Enää en ole varma, haluanko. Ajatuksen tasolla ”aikuinen parisuhde” ilman haaveita iloisesta uusperhe-elämästä tuntuu paremmalta. Kahdeksan vuoden päästä molemmat lapseni ovat täysi-ikäisiä. Elämä muuttuu väistämättä vähitellen, kun lapset itsenäistyvät. Voi olla, että silloin myös ajatukseni parisuhteesta ovat muuttuneet.

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Kauppalistat kertovat tarinoita

27336970_10215581458279029_4626654800937120415_n.jpg

Kuinka moni lukee ostoskärryihin jääneitä kauppalistoja? Minä luen aina, kun sellaisen löydän! Välillä myös kaivan taskun pohjalta omia kauppalistoja ja palaan mielessäni siihen ostoshetkeen. Listasta näkee heti, mitä ruokaa on ajateltu valmistaa ja onko kyseessä arkinen ostosreissu vai viikonlopun vähän erityisempi kauppakäynti. Lista kertoo myös mahdollisista juhlista tai kyläilyistä. Arkilista sisältää yleensä hyvin perussettiä: maitoa, leipää, banaania, jugurttia, raejuustoa, broileria jne. Perjantain listassa näkyy viikonlopun odotus ja silloin tulee hieman reviteltyä. Arkilistan sijaan perjantain listasta saattaa löytyä tex mex- tai pizza-aineksia ja ehkä jopa jotain herkkuja.

Kauppalistat kertovat usein myös jotain syvällisempää ihmisen elämästä. Sen perusteella voi päätellä listan kirjoittajan ikäluokan, sukupuolen ja ehkä myös parisuhdestatuksen. Useimmat listat ovat selvästi naisten kirjoittamia. Miehet eivät ehkä ole niin listaihmisiä. Listasta selviää myös, jos kyseiset ostokset on tehnyt toinen kuin listan kirjoittaja. Itselle kirjoitetut listat ovat epämääräisiä ja niissä on paljon lyhenteitä, joita kukaan muu ei ymmärrä. Esim. Mpvoi on tietenkin maapähkinävoita. Naisen kumppanilleen kirjoittamassa listassa asiat on väärinkäsitysten välttämiseksi väännetty rautalangasta. ”Raejuustoa, EI rasvatonta vaan sitä sinisessä purkissa olevaa valmistajan x raejuustoa, isompi rasia” tai ”omenoita, punaisia, älä osta niitä halvimpia” tai ”kananmunia, katso että päällä lukee VAPAAN kanan munia, ei virike”.

Kaupassa tulee hieman vaivihkaa tarkkailtua ihmisiä. Ostoskäyttäytymisestä voi arvata aika paljon ihmisen elämästä. Lapseton sinkkumies kulkee kaupassa ostoskorin kanssa huolettomasti ilman kauppalistaa ja nappaa ohimennen mukaansa elämäntavasta riippuen joko tosi terveellisiä ostoksia tai sitten tosi epäterveellisiä ostoksia. Perheellisen tunnistaa ostoskärryistä, jotka ovat tuskallisen täynnä tavaraa jo puolivälissä kauppaa. Parisuhteessa olevan yksinäisen miehen tunnistaa parisuhteessa olevaksi siitä, että hän tutkii tarkasti ja harkiten, mitä ostoskoriin/kärryyn menee. Hänellä on usein myös yllä kuvattu lista mukanaan. Yksinäisen naisen ostokset sisältävät lähes poikkeuksetta kissanruokaa. Vanhemman naimattoman miehen tunnistaa siitä, että hihnalle nousee makkarapaketin lisäksi pari kaljaa ja iltapäivälehti.

En tarkoituksella tarkkaile muiden ostoksia, mutta joskus, kun edellisen asiakkaan ostokset eivät sisällä mitään oikeaa ruokaa, sisälläni herää pieni ruokanatsi. Samalla rahalla, millä ostetaan eineksiä, sipsejä, karkkia ja kaljaa, saisi oikeasti ravitsevaa ruokaa aika paljon. Joskus tosin häpeän myös omia ostoksiani. Tekisi mieli selittää, että ”nämä ovat vain juhlia varten eikä meillä yleensä syödä näin epäterveellisesti”. Todennäköisesti kukaan muu ei minun ostoksiani tarkkaile eikä mielessään kauhistele, missä on kaikki oikea ruoka.

Joskus isommassa marketissa asioidessani kassalla on töissä nuori mies, joka on poikkeuksellisen puhelias. Hänellä on tapana kommentoida jotenkin asiakkaan ostoksia. Kerran ostin ystäväni vauvan syntymän johdosta lahjan ja kortin. Hän kommentoi ”On juhlat tulossa? Nämä on mukavia juhlia tämmöiset!” Mieleeni tuli, että mitä jos olisin ostanut esimerkiksi kuukautissuojia. Olisiko hän heittänyt: ”On menkat alkamassa? Ne taitaa olla aika rankkoja päiviä.” 

Tänään edelleni kassajonossa oli nuorehko mies, joka osti huomattavan paljon kaikenlaista epämääräistä tavaraa. Niiden alle hän oli piilottanut kondomipaketin. Jotenkin aika hellyyttävää. Esitin, etten huomannut.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä