Olen joskus miettinyt, kokevatko kaikki elämän pienet merkitykselliset hetket niin voimakkaasti kuin itse koen. Huippuhetkiä voi löytää jokaisesta päivästä. Niiden ei tarvitse olla ulkoisesti hienoja kokemuksia tai maksaa maltaita. Minun huippuhetkeni ovat lähes ilmaisia! Ne täytyy vain huomata. Tässä lista arjen hienoista hetkistä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja kaunista jopa silloin, kun elämässä on vaikeaa.
Se hetki maalis-huhtikuussa, kun huomaa kevään tuoksun. Aivan mieletön fiilis, kun ensimmäistä kertaa talven jälkeen ilmassa on kevään tuntua. Illat alkavat olla valoisampia ja linnut laulavat. Vaikka on vielä viileää, voi jo aistia lupauksen tulevasta kesästä ja huomata iloista kuplintaa rinnassa. Olipa runollista, mutta tuota tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.
Uuden kahvipaketin avaaminen. Se ihana tuoksu, mikä tulee, kun avaa uuden kahvipaketin. Vielä, jos se tapahtuu aamuna, jolloin ei ole kiire mihinkään. Rakastan kiireettömiä aamuja. Sitä, kun saa syödä aamiaista rauhassa ja juoda toisenkin kupin kahvia suunnitellen tulevaa päivää.
Puhtaisiin lakanoihin pujahtaminen. Tiedättekö sen tunteen, kun puhtaat ja hyvältä tuoksuvat lakanat tuntuvat ihoa vasten rapeilta? On niin ihana vetäistä peitto korville ja kääriytyä siihen odottamaan unen tuloa. Uni tulee paremmin juuri vaihdetuissa lakanoissa.
Tankkauksen jälkeinen fiilis. Tämä tunne tulee etenkin valoisana kesäiltana, kun käy tankkaamassa auton. Valtaa suuri vapauden tunne ja ajatus siitä, että mikä tahansa on mahdollista. Voisi lähteä minne vaan ja moottoritie odottaa! Harvemmin tulee lähdettyä muualle kuin suorinta tietä kotiin, mutta se tunne tulee silti. Tämä kokemus ei ole aivan ilmainen.
Keväällä ulkoa kuuluvat elämän äänet. Talvisin Suomessa elämä siirtyy pääasiassa sisätiloihin. Ellei ole hyvää syytä oleilla ulkona, en siellä aikaani juuri vietä. Keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää ja on ensimmäisiä hieman jo lämpimämpiä päiviä, huomaa kuinka ihmiset heräävät eloon. Parvekkeella tai terassilla istuessa kuuluu lasten ääniä ja naurua, kun he voivat olla ulkona ilman hankalia toppavaatteita. Aikuiset laittelevat pihoja kuntoon talven jäljiltä ja kuuluu iloista puheensorinaa.
Juuri puhjenneiden lehtien hento vihreys keväisin. Aamulenkki toukokuun alun sunnuntaina. On vielä viileää, mutta päiväksi on luvattu lämmintä. Ilma on raikas ja joka puolella on vihreää. Valkovuokot kukkivat metsässä valkoisenaan ja linnut visertävät. Viime keväänä mietin, voisiko sen kevään raikkaan vihreyden purkittaa ja imeä sitä tunnetta syksyn pimeinä iltoina. Tuota kevään vehreyttä ei kestä montaa päivää, mutta silloin on kerättävä kauneutta mielensä varastoon niin paljon kuin mahdollista.
Kissan tassujen koskettelu. Kissan tassut ovat silkkisen pehmeät, lämpimät ja usein vähän hikisen nihkeät. Voi kuulostaa todella oudolta, mutta niiden koskettelu on maailman rentouttavinta puuhaa. Kunhan kissa pitää siitä. Jos ei pidä, siitä on rentous kaukana. Olen sitä mieltä, että joka ei ole saanut pitää käsissään kissan tassua, on jäänyt paljosta paitsi.
Hyvän marja/sienipaikan löytäminen. Vähän kuin löytäisi aarrekätkön! Tunne on sanoinkuvaamattoman voitonriemuinen, kun löytää metsästä paikan, jossa on paljon mustikoita, vadelmia, puolukoita tai vaikkapa suppilovahveroita. Tätä tunnetta on vaikea selittää ihmiselle, joka ei keräilykulttuurista välitä. Loppukesästä en koskaan lähde metsälenkille ilman pussia, johon voi tarpeen tullen kerätä löytämiään herkkuja.
Juoksulenkin jälkeinen tunne. Muutama vuosi sitten opettelin juoksemaan. Olin aina ollut siinä uskossa, että juoksu ei vain yksinkertaisesti ole minun juttuni. Hyvä, jos jaksoin puolta kilometriä juosta. Päätin näyttää itselleni, että pystyn siihen. Jo parin kuukauden päästä ensimmäisistä lenkeistä juoksin yli viiden kilometrin lenkkejä. Vauhti ei päätä huomannut enkä persjalkaisena juossut gasellin askelin, mutta juoksin silti omaan tahtiini. Juoksun jälkeistä fiilistä on vaikea kuvailla. Se on täysin erilainen kuin kävelylenkin jälkeinen tunne. Myöskään salilla treenaamalla ei ihan tuota tunnetta tavoita, vaikka sekin tunne on mahtava. Siinä on itsensävoittamisen riemua ja endorfiinien tuomaa hyvää oloa.
Auringonlaskun tai nousun ihailu. Taivaan katselu pilvettömänä tai puolipilvisenä päivänä on aina upeaa. Vielä upeampaa se on silloin, kun taivas värjäytyy mitä uskomattomimpiin väreihin auringon noustessa tai laskiessa ja pilvien osuessa sopivasti heijastamaan valoa. Niin kaunista ja jo pelkästään nämä hetket tekevät elämästä uskomattoman kaunista ja kokemisen arvoista.
Huippuhetket voivat olla arkisia hetkiä, joissa huomaa jotain kaunista. Kun tarkemmin pysähtyy ja katselee ympärilleen, näitä hetkiä voi löytää milloin vain ja missä vain. Listaa olisi voinut jatkaa vielä monella jutulla, mutta kukaan ei jaksaisi sellaista lukea. Sen sijaan haluaisin kuulla, millaisia ovat sinun huippuhetkesi?
