Mitä on onnellisuus? Onko se sitä, että saan hienon työpaikan, upean talon tai löydän ihanan kumppanin? Olenko onnellinen, jos tuo toinen ihminen toimii, kuten haluan? Ei. Onnellisuus ei synny itseni ulkopuolisista asioista. Sen on löydyttävä itsestä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se on totta. Jos onnellisuus on kiinni muista ihmisistä tai ulkoisista asioista, se on aika heiveröisellä pohjalla. En voi hallita muita ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisin. Aina käy niin, että hetken päästä joku toimii tavalla, joka on mielestäni väärin. On todella helppoa sysätä vastuu omasta onnellisuudesta muiden niskaan ja syyttää muita siitä, että elämä on raskasta. Eikö ole ihan oikein olla vihainen, jos joku on pettänyt luottamuksen ja aiheuttanut ongelmia? Enkö voi syyttää tätä ihmistä elämäni pilaamisesta? Voin toki, mutta ainoa, johon vihani vaikuttaa olen minä itse. Vihaamalla voin saada itselleni pahan olon, mutta vihan kohteena olevaan ihmiseen tunteeni eivät vaikuta millään lailla. Omalla asenteella ja mielen hallinnalla on iso merkitys siihen, millaisena elämän koet. Jos et usko, kokeile seuraavaa!

Mieti ihmistä, joka on kohdellut sinua väärin. Ota kellosta aikaa 10 minuuttia ja moiti ja syytä tätä ihmistä/ihmisiä niin paljon kuin ikinä pystyt. Nyt on lupa oikein kieriskellä itsesäälissä ja vihan tunteessa! Millainen on olotilasi kymmenen minuutin jälkeen? Tunnetko itsesi rauhalliseksi ja onnelliseksi? Veikkaan vahvasti, että et. Luultavasti olosi on ahdistunut. Ota kellosta aikaa taas 10 minuuttia ja sinä aikana mieti tästä ihmisestä hyvää, yritä nähdä inhottavien tekojen tai sanojen takana todellinen ihminen ja suhtaudu tähän ihmiseen rakastavasti. Ehkä häntä on joskus satutettu eikä hän osannut toimia muulla tavalla. Menneisyyteen ja tapahtuneisiin asioihin ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen voi, millä tavalla nyt suhtautuu muihin ihmisiin. Onko olosi parempi ja levollisempi? Uskon, että on. Kummalla tavalla haluat jatkossa suhtautua? Rakastavasti vai syyllistäen? Syyllistäminen ei paranna omaa mieltäsi eikä muuta tapahtunutta millään tavalla. Ainoa, jota muita syyttämällä rankaiset, olet sinä itse.

Tuo edellä kuvattu harjoitus ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä ja niellä kaikki huono kohtelu. Tai ettei asioita pitäisi ollenkaan käsitellä ja surra. Sen tarkoitus on osoittaa, että menneisyyteen ei kannata jäädä vellomaan ja antaa sille ajattelussa liikaa valtaa. Ei ole kuitenkaan helppoa noin vaan muuttaa ajattelua negatiivisesta positiiviseen. Ihan varmasti löydän itseni jatkossakin säälimästä itseäni ja syyttelemästä muita omasta olostani! Mutta noina hetkinä voin muistuttaa itseäni, että rakentavampaa on pitää fokus nykyhetkessä eikä antaa menneiden tai tulevaisuuden murehtimisen pilata sitä. Minulla kaikki hyvin nyt enkä tarvitse mitään enkä ketään ollakseni onnellinen. Ympäröivään maailmaan en voi vaikuttaa, mutta siihen voin, kuinka asennoidun siihen. Rakennan itse oman kokemukseni elämästä ja voin päättää rakentaa siitä onnellisen.