Vuosi 2017 alkaa vedellä viimeisiään. Vuoden vaihtuminen on aina ollut aikaa, jolloin tulee mietittyä omaa elämää entistä syvällisemmin. Mitä on tullut vuoden aikana tehtyä, onko vuodessa ollut enemmän hyviä kuin huonoja asioita ja mitä tehdyistä virheistä voi oppia. Uuden vuoden alkaminen tuntuu aina raikkaalta ja innostavalta. Vuoden loppu on hiukan tahmeaa ja väsähtänyttä aikaa. Uusi vuosi on vähän kuin aikainen kesäaamu, jolloin kaikki kiva on vielä edessä. Muutama vuosi sitten uudenvuodenaattona ajattelin, että olisipa kiva etukäteen tietää, mitä vuosi tuo tullessaan. Siihen saakka elämäni oli ollut melko tasaisen mukavaa. Ei ollut mitään suuria koettelemuksia ollut aikoihin. Seuraavana uudenvuodenaattona elämältäni oli kadonnut pohja ja olin kirjaimellisesti uuden edessä. Silloin mietin, että on onni, ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Jos olisin tiennyt, kuinka vaikea vuosi on edessä, en olisi kestänyt. Kahtena seuraavana vuonna vietin vuoden viimeistä päivää samoin ajatuksin. Vuosi 2017 on ollut pitkästä aikaa enemmän iloisten tapahtumien kuin surun ja luopumisten vuosi.

Vuoteen on mahtunut paljon hyviä kohtaamisia. Olen ylittänyt itseni monta kertaa ja osoittanut itselleni, että olen melko pätevä nainen monessa asiassa! Olen oppinut tuntemaan itseni entistä paremmin. Itsensä tuntemaan oppiminen ei aina ole mukavaa. Olen löytänyt itsestäni uusia ikäviä puolia ja sössinyt ihmissuhteissa. Niiden ikävien puolien kanssa olen kuitenkin päättänyt tulla toimeen ja opetella pois huonoista reagointinmalleista. Olen löytänyt itsestäni myös paljon vahvuutta ja ollut siitä kiitollinen. Tänä vuonna olen myös huomannut olevani aika ihastuttava ihminen. Olen oppinut pitämään itsestäni. Sen myötä olen myös oppinut pitämään puoliani. Tälle naiselle on turha ryppyillä.

Vuonna 2017 tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista olen erityisen kiitollinen. Kiitollinen olen myös vanhoista ystävistä. Nämä ihmiset ovat tsempanneet vaikeina hetkinä ja kuunnelleet tilityksiäni. Toivon olleeni myös heille samanlainen tuki kuin he ovat olleet minulle. Vuoden aikana olen oppinut paljon ihmisistä ja ihmissuhteista. Joskus on myös luovuttava joistain ihmisistä. Jos joku vie energiaa negatiivisuudellaan, on parempi antaa olla kuin sietää. Aina ei tarvitse yrittää ymmärtää. Olen oppinut, että en ole vastuussa toisen tunteista ja minulla on oikeus luopua ystävyydestä silloin, kun se ottaa enemmän kuin antaa. Olen oppinut, ettei kannata olla liian kiltti ja niellä kaikkea niskaan kaadettua kuraa. Olen tainnut myös löytää sisältäni pienen aggression niissä tilanteissa, joissa joku on yrittänyt tahallaan loukata. Niin hyvistä kuin huonoista ihmissuhteista olen oppinut jotain tärkeää.

Tämä vuosi on ollut täynnä elämää. Vihdoin, pian 35-vuotiaana, olen uskaltanut elää oman näköistä elämää ja olla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen, mitä muut siitä ajattelevat. Todennäköisesti suurin osa ei ajattele mitään. Ne ketkä eivät elämästäni tällaisena pidä, voivat olla pitämättä. Nämä ovat olleet minun valintojani ja minä olen tyytyväinen niihin. En jaksa enää elää elämääni peitellen osaa siitä. Ne ihmiset, joille kelpaan juuri tällaisena kuin olen, ovat todellisia ystäviä. Heistä haluan pitää kiinni.

Erityisen onnellinen olen ollut tänä vuonna lapsistani. Jotain olen onnistunut tekemään oikein, koska heistä on kasvanut empaattisia, toiset huomioonottavia ja erilaisuuden hyväksyviä. Toivon osaavani olla heille myös tulevaisuudessa luja, mutta lempeä ja antaa tarpeeksi, mutta ei liikaa vapautta ja vastuuta. Olen onnellinen, että olen saanut heidät nuorina ja nyt minulla alkaa olla jälleen enemmän vapautta toteuttaa itseäni ja omia unelmiani.

Vuosi 2017 vaihtuu luultavasti kissojen kanssa kotona rennosti ottaen. Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi. Paljon parempi kuin edellinen. Tänäkään uutenavuotena en halua tietää, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Haluan uskoa, että se tuo elämääni positiivisia muutoksia. Jos jotain lupaan, niin lupaan tavoitella unelmiani entistä rohkeammin ja olla avoin uusille asioille elämässäni. Ja käydä useammin live-keikoilla.