Tinderin säälittävät miehet ja täydelliset naiset
Luin aamulla hauskasti kirjoitetun tekstin Tinderin miestarjonnasta. Neljän sinkkuvuoden kokemuksella tunnistin helposti mainitut miestyypit yhdyssanavirheitä tekevistä elämänkoululaisista menestyviin uraohjuksiin ja itserakkaisiin salijonneihin. Ei ollut ensimmäinen teksti, jossa nainen kritisoi deittisovellusten miestarjontaa. Olen itsekin joskus luokitellut Tinderin miehiä aivan samalla tavalla. Pikainen vilkaisu Googlesta hakusanalla ”Tinderin miehet” tuotti seuraavanlaisia tuloksia: ”Tinderin säälittävimmät miehet”, ”Mikä ihme näitä Tinderin miehiä vaivaa?”, ”Tinder – Ihan oikeasti miehet!” ja ”Tällaisia ovat Tinderin miehet – tunnistatko tyypit?”. Sen sijaan haulla ”Tinderin naiset” ei tullut tulokseksi juuri yhtään keskustelua. Joko miehet ei keskustele asiasta netissä tai sitten Tinderin naiset vaan on niin täydellisiä, ettei ole tarvetta keskustella.
Äkkiseltään voisin veikata, ettei naiset sen täydellisempiä ole ja naisten profiileista löytyy varmasti yhtä lailla tiettyjä tyyppejä, jos halutaan luokitella. Onko Tinderin ”ongelma” juuri ihmisten luokittelu? Pidempään Tinderissä notkuneet sinkut paatuvat siihen ihmistulvaan, joka siellä tulee vastaan. Ei nähdä enää ihmisiä yksilöinä vaan massana, joka mielessä jaetaan tiettyihin alaryhmiin. Myönnän omalla kohdallani näin tapahtuneen. En enää ajatellut Tinderin miehiä yksilöinä, ainutlaatuisina ihmisinä, vaan juuri näiden luokittelujen kautta. ”Tuo on liian komea, itseään täynnä varmasti ja ajattelee pelkästään ulkonäköä”, ”tuo on just tuollainen tyypillinen mustavalkoisesti ajatteleva duunari” tai ”tuo etsii naista vaan joksikin edustustyttöystäväksi”. Liian lyhyt, liian pitkä, liian komea, liian sliipattu, liian rikkaan näköinen, liian itsekeskeinen, liian tavallinen. Sitten vielä ihmettelen, miksi itselle tulee ajatus kelpaamattomuudesta.
On varmaan puolin ja toisin niin miehillä kuin naisilla samoja tunteita. Ei löydy sopivalta tuntuvaa ihmistä tuhansien ihmisten joukosta. Entä jos se sopiva onkin joku niistä, jonka on pyyhkäissyt vasemmalle oman luokittelun perusteella? On nähnyt vain salilla lihaksiaan pullistelevan itserakkaan öykkärin eikä profiilin takana olevaa ihmistä, joka ehkä kaipaa rakkautta ja on epävarma kelpaamisestaan aivan samalla tavalla kuin sinä ja minä. Entä jos se ”elämänkoululainen” onkin ajatteleva ja toiset huomioiva ihminen? Entä jos se mairea hymy naamallaan itsevarmasti poseeraava uraohjus onkin oikeasti herkkä ja lämminsydäminen ihminen?
Deittisovellusten myötä mahdollisuudet ovat rajattomat. Silti sinkkuja on entistä enemmän. Ehkä ei haluta tuhlata aikaa tutustumiseen, kun yhden pyyhkäisyn päässä voi olla joku mahdollisesti vielä sopivampi. Ehkä ei vain nähdä ihmisiä ihmisinä. Sellaisina ihanan inhimillisinä ja epätäydellisyydessään täydellisinä, viehättävinä persoonina.
