Päiväni ostoshelvetissä

Heti alkuun haluan kumota yleisen harhaluulon, että kaikki naiset nauttivat shoppailusta. Eivät kaikki nauti. Tiedättekö tunteen, kun olisi pakko löytää itselle ja teini-ikää lähestyvälle tyttärelle juhlavaatteet ja tajuat ensimmäisen puolen tunnin aikana, että molempia (sekä kukkaroa) miellyttävää vaihtoehtoa ei ole olemassa? Tai ainakaan tällä hetkellä missään myynnissä. En ole koskaan ollut mikään varsinainen shoppailija. Rakastan muotia ja mielelläni pukeudun kauniisiin vaatteisiin, mutta jos vain mahdollista, niin mieluusti suoritan ostokset kotisohvalta käsin. En äkkiseltään keksi mitään kamalampaa kuin tungoksessa kaupasta toiseen laahustamisen hikisenä, väsyneenä ja turhautuneena, kun etsimääni vaatetta ei löydy mistään. Puhumattakaan ahtaista sovituskopeista, joissa riisuudun alasti kymmenettä kertaa ja vääntäydyn hiukset sähköisinä sovitettaviin vaatteisiin ihan vain todetakseni, että jopa paita Nalle Puhin päällä istuu paremmin kuin kyseinen vaatekappale minun päälläni.

Eilen lähdin tyttäreni kanssa ostamaan juhlamekkoja molemmille. Olin tehnyt hyvät etukäteisvalmistelut ja homman piti olla helppo. Isosisko M oli edellisenä iltana katsonut netistä mekon, joka olis just ihana. Koska juhlat sijoittuvat pimeään vuodenaikaan olin ehdottanut jotain tummaa mekkoa, mutta neiti ilmoitti, että mekon on oltava pinkki tai valkoinen. On aivan turha alkaa vääntää asiasta tai ostaa väkisin hänelle musta mekko, jota hän ei päällensä tulisi pukemaan. No, molemmille kelpaava mekko löytyi erään nettikaupan valikoimasta. Koska kyseessä oli aikuisten koko, arvelin, että on parempi mennä kyseiseen liikkeeseen sovittamaan mekkoa. Käytännössä olen huomannyt, että vaikka Isosisko M käyttää jo samaa kokoa kuin minä (on jo ohittamassa minut pituudessa), ei aikuisen vartalolle tarkoitetut vaatteet välttämättä istu esiteinin vartalon malliin. Niinpä marssimme ostoskeskukseen rehvakkaan itsevarmoina. Piti vain kävellä siihen tiettyyn liikkeeseen, löytää sopiva koko ja ostaa se. Kuinka ollakaan, sain todeta heti liikkeen ovella, ettei siellä ollut juuri minkäänlaista juhlavaatetta. Saati tuota kyseistä mekkoa. Tunnissa olimme kiertäneet kaikki vaatekaupat läpi. Ei juhlavaatteita missään. On sentään pikkujoulukausi! Luulisi löytyvän juhlamekot helposti, mutta ei!

Viimein erään liikkeen ovella koin huojennuksen. Rekit suorastaan notkuivat kauniita mekkoja eri väreissä. Huojennus vaihtui nopeasti epätoivoon, kun vilkaisin ensimmäisen mekon hintalappua. Jos yksi mekko maksaa enemmän kuin olin budjetoitunut koko perheen juhlavaatteisiin yhteensä, on se väistämättä liian kallis, vaikka kuinka koittaisi miettiä vaatetta sijoituksena tulevaisuuteen. Kun miettii, kuinka monta juhlaa ihmisellä elämänsä aikana on ja haluaako niissä jokaisessa käyttää samaa mekkoa, niin luultavasti päätökseni jättää nuo ihanuudet kauppaan oli ihan viisas. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään iltapuku-juhlat. Siinä vaiheessa alkoi molemmilla shoppailijoilla olla hermot niin kireällä, että päädyin siihen ratkaisuun, että ajamme kotiin, vaihdamme verkkarit jalkaan ja heittäydymme läppärin kanssa sohvalle shoppailemaan. Meni syteen tai saveen. Vaan ei ostoshelvettikokemukseni siihen päättynyt.

Aamulla kalliiksi arvioimani juhlamekko eräässä nettikaupassa alkoi kaupoissa kiertelyn jälkeen yllättäen vaikuttaa edulliselta. Kerranko sitä omia valmistujaisia juhlii. On sinne kunnon mekko saatava! Mittanauha käteen ja mittailemaan kokotaulukko kädessä. Seuraava ongelma oli käsillä, kun tajusin, että rintani eivät mitenkään mahtuisi vyötäröltä sopivan mekon sisään. Jos kokotaulukon mukaan mekon rinnanympärys on 84 cm ja mitta näyttää yli 90 cm eikä kangas koko-oppaan mukaan jousta pätkääkään, on varmaan turha yrittää ahtautua kyseiseen makkarankuoreen. Käytän yleensä kokoa 36/XS tai S ja tämän kokotaulukon mukaan tisseilleni sopiva mekko olisi ollut kokoa M. Se koko olisi ollut vyötäröltä 10 cm liian löysä. En näköjään sovi norminaisen muottiin. Lopulta löysin rintojen kohdalta hieman väljemmän mallin, jonka kangas joustaa. Tilauksen saapumista odotellessa.

Tyttären mekon metsästys jatkui. Ajattelin sen olevan helppo nakki. Klikkaus siihen nettikauppaan, josta alunperin mekkoa katsoimme. Mutta ei se niin helposti käynyt. ”Tuote on loppu varastosta”. Juuri se vaalenpunainen ja ainoa tyttäreni kelpuuttama malli oli loppu varastosta! Mustana sitä olisi ollut, mutta kun mustaa hän ei päällensä laita. Ei muuta kuin selaamaan jokaisen nettikaupan juhlavaatevalikoima läpi. ”Liian kireän näköinen”, ”en tykkää tosta väristä”, ”näyttää hassulta toi malli”, ”tyhmät hihat”, ”liian pitkä”, ”liian lyhyt”, ”toi on joku lasten mekko”… Muutaman itkun, raivoamisen ja parin tunnin selaamisen jälkeen muistin pari vuotta sitten tilaamani mekon, jossa oli sama ongelma kuin aiemmin oman mekon tilaamisen yhteydessä. Muuten kiva, mutta tarkoitettu muutamaa kuppikokoa pienemmille rinnoille. En kuitenkaan palauttanut kyseistä mekkoa, koska tyttäreni ihastui siihen ja aikoi käyttää sitä sitten, kun on kasvanut hiukan. Rynnistys yläkertaan ja kaivamaan kyseinen mekko esiin. Sovitus ja TADAA, se sopi kuin valettu! Ette ehkä usko, kuinka suurta helpostusta voi ihminen yhden vaatekappaleen löytymisen jälkeen tuntea. Toivottavasti loppuvuotena ei tarvitse mennä enää ostoksille. Joululahjatkin ajattelin jo muutaman vuoden kokemuksella tilata netistä. Glögimuki käteen, villasukat jalkaan ja läppäri eteen. Paljon miellyttävämpää kuin pienessä nälkäkiukussa kaupoissa kiertely.