Rakastumisen kemia – voiko parisuhde syntyä ilman ihastumista?

Kevätauringon säteiden myötä on talviunilla ollut rakastumisen kaipaus herännyt. Joskus tuntuu, että ympärillä kaikki muut ihastuvat ja rakastuvat. Leffoissa aina päähenkilö rakastuu lopulta siihen komeaan, mutta ah, niin ärsyttävään tyyppiin, jota on siihen saakka inhonnut. Miksei niin tapahdu tosielämässä? Ei ainakaan minulle. Kun ei rakastu, ei sitten niin millään. Olen myös kuullut sanottavan, ettei tässä iässä enää tule samanlaisia tunteita kuin nuorempana. Että ei pitäisi odottaa hölmöä, vaaleanpunaista hattararakastumista, vaan valita kumppani sen mukaan, että viihtyy yhdessä. ”Alun ihastus haihtuu, mutta tärkeämpää on se, miten tulee toimeen yhdessä”. Näinhän se varmasti on, mutta kuinka sitoutua, jos ei tule ihastusta? Jos sen sijaan tuleekin vain ahdistus. Jos ei pysty vastaamaan toisen odotuksiin tunteiden osalta. On vaikea heittäytyä mukaan juttuun, jos ei tunne. On vaikea olla toisen lähellä, jos ei pysty aidosti antamaan itsestään kaikkea. Ilman ihastumisen tunnetta en pysty, koska minulla on silloin olo, että huijaan itseäni ja toista.

Olen kokenut aikuisiällä hölmön rakastumisen tunteen. Silloin ei pystynyt syödä, kun vatsassa lenteli joukko perhosia, ja jokainen radiossa soinut laulu tuntui kertovan ”meistä”. Ajatus toisesta tuntui varpaissa saakka eikä hänessä nähnyt muita kuin hyviä puolia. Halusi vain olla yhdessä ja oli valmis joustamaan omista päätöksistään. Oli itse niin ihastunut, että ei halunnut nähdä edes sitä, ettei toinen ollutkaan enää ihastunut. Se tarina päättyi ennen kuin alkoikaan, mutta sen myötä tuli todelliseksi, että aikuisena voi tuntea. Ei, tunne ei kantanut pidemmälle eikä ollut tae suhteen onnistumiselle. Jos tätä rakastumista ei olisi koskaan tapahtunut, niin olisinko siinä käsityksessä, ettei tässä iässä sellainen ole mahdollista? Olisinko antanut mahdollisuuden jollekin tutustumiselle sen sijaan, että päätin sen vedoten ihastumisen tunteen puuttumiseen? Olisiko tunteet voineet herätä myöhemmin?

Rakastuessa elimistössä tapahtuu kemiallisia reaktioita, joiden myötä naisen testosteronitaso nousee ja miehen laskee. Miehen käytös saattaa rakastuessa pehmentyä ja nainen voi muuttua mukautuvammaksi toisen ehdotuksille. Molempien joustavuus lisääntyy. Serotoniinin vaikutuksesta empatia kasvaa ja saa antamaan tilaa myös toisen tunteille. Mantelitumakkeen toiminta hiipuu ja se saa pelon, surun ja vihan tunteet väistymään. Dopamiinivälitteinen tiedonsiirto vahvistuu ja aiheuttaa huomion kapeutumisen vain toisen ihmisen myönteisiin ominaisuuksiin. Se saa jopa toisen kasvot näyttämään miellyttävämmiltä kuin muiden. Elimistön omat mielihyvähormonit saavat aikaan voimakkaan onnellisuuden tunteen. Nämä muutokset kehossa ja aivoissa luovat kemian ja mahdollistavat suhteen jatkumisen ja muutoksen rakastumisesta rakkaudeksi. (Lähde: THL)

Rakastumisen aiheuttamat muutokset kehossa ja aivoissa muuttavat olosuhteet suotuisiksi toiseen ihmiseen sitoutumiselle. Rakastuminen antaa aikaa yhteisten kokemusten syntymiselle ja syvemmälle välittämiselle. Tieto tästä auttaa ymmärtämään sitä, miksi järjellä ei voi valita kumppaniaan. Vaikka toinen vaikuttaisi kuinka hyvältä tyypiltä ja yhdessä olisi mukavaa, se ei riitä, jos rakastumista ei tapahdu. Edelleen on mysteeri, mikä saa rakastumaan toiseen ihmiseen? Mikä saa nämä muutokset elimistön toiminnassa aikaan? Toivoisin kovasti kohtaavani ihmisen, joka saa aikaan kemiallisen reaktion minussa ja jolle minä aiheutan myös tämän järjen toiminnan sakkaamisen, jota rakastumiseksi kutsutaan.