Rakastumisen kemia - voiko parisuhde syntyä ilman ihastumista?

Kevätauringon säteiden myötä on talviunilla ollut rakastumisen kaipaus herännyt. Joskus tuntuu, että ympärillä kaikki muut ihastuvat ja rakastuvat. Leffoissa aina päähenkilö rakastuu lopulta siihen komeaan, mutta ah, niin ärsyttävään tyyppiin, jota on siihen saakka inhonnut. Miksei niin tapahdu tosielämässä? Ei ainakaan minulle. Kun ei rakastu, ei sitten niin millään. Olen myös kuullut sanottavan, ettei tässä iässä enää tule samanlaisia tunteita kuin nuorempana. Että ei pitäisi odottaa hölmöä, vaaleanpunaista hattararakastumista, vaan valita kumppani sen mukaan, että viihtyy yhdessä. "Alun ihastus haihtuu, mutta tärkeämpää on se, miten tulee toimeen yhdessä". Näinhän se varmasti on, mutta kuinka sitoutua, jos ei tule ihastusta? Jos sen sijaan tuleekin vain ahdistus. Jos ei pysty vastaamaan toisen odotuksiin tunteiden osalta. On vaikea heittäytyä mukaan juttuun, jos ei tunne. On vaikea olla toisen lähellä, jos ei pysty aidosti antamaan itsestään kaikkea. Ilman ihastumisen tunnetta en pysty, koska minulla on silloin olo, että huijaan itseäni ja toista.

Olen kokenut aikuisiällä hölmön rakastumisen tunteen. Silloin ei pystynyt syödä, kun vatsassa lenteli joukko perhosia, ja jokainen radiossa soinut laulu tuntui kertovan "meistä". Ajatus toisesta tuntui varpaissa saakka eikä hänessä nähnyt muita kuin hyviä puolia. Halusi vain olla yhdessä ja oli valmis joustamaan omista päätöksistään. Oli itse niin ihastunut, että ei halunnut nähdä edes sitä, ettei toinen ollutkaan enää ihastunut. Se tarina päättyi ennen kuin alkoikaan, mutta sen myötä tuli todelliseksi, että aikuisena voi tuntea. Ei, tunne ei kantanut pidemmälle eikä ollut tae suhteen onnistumiselle. Jos tätä rakastumista ei olisi koskaan tapahtunut, niin olisinko siinä käsityksessä, ettei tässä iässä sellainen ole mahdollista? Olisinko antanut mahdollisuuden jollekin tutustumiselle sen sijaan, että päätin sen vedoten ihastumisen tunteen puuttumiseen? Olisiko tunteet voineet herätä myöhemmin?

Rakastuessa elimistössä tapahtuu kemiallisia reaktioita, joiden myötä naisen testosteronitaso nousee ja miehen laskee. Miehen käytös saattaa rakastuessa pehmentyä ja nainen voi muuttua mukautuvammaksi toisen ehdotuksille. Molempien joustavuus lisääntyy. Serotoniinin vaikutuksesta empatia kasvaa ja saa antamaan tilaa myös toisen tunteille. Mantelitumakkeen toiminta hiipuu ja se saa pelon, surun ja vihan tunteet väistymään. Dopamiinivälitteinen tiedonsiirto vahvistuu ja aiheuttaa huomion kapeutumisen vain toisen ihmisen myönteisiin ominaisuuksiin. Se saa jopa toisen kasvot näyttämään miellyttävämmiltä kuin muiden. Elimistön omat mielihyvähormonit saavat aikaan voimakkaan onnellisuuden tunteen. Nämä muutokset kehossa ja aivoissa luovat kemian ja mahdollistavat suhteen jatkumisen ja muutoksen rakastumisesta rakkaudeksi. (Lähde: THL)

Rakastumisen aiheuttamat muutokset kehossa ja aivoissa muuttavat olosuhteet suotuisiksi toiseen ihmiseen sitoutumiselle. Rakastuminen antaa aikaa yhteisten kokemusten syntymiselle ja syvemmälle välittämiselle. Tieto tästä auttaa ymmärtämään sitä, miksi järjellä ei voi valita kumppaniaan. Vaikka toinen vaikuttaisi kuinka hyvältä tyypiltä ja yhdessä olisi mukavaa, se ei riitä, jos rakastumista ei tapahdu. Edelleen on mysteeri, mikä saa rakastumaan toiseen ihmiseen? Mikä saa nämä muutokset elimistön toiminnassa aikaan? Toivoisin kovasti kohtaavani ihmisen, joka saa aikaan kemiallisen reaktion minussa ja jolle minä aiheutan myös tämän järjen toiminnan sakkaamisen, jota rakastumiseksi kutsutaan. 

 

 

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Totta munassa pitää odottaa sitä hölmöä höttöhattararakastumista!!!! Mihinkään ei pidä vain "tyytyä", ei se iästä ole kiinni. <3

crazycatmom

Näin minäkin ajattelen. Olisi myös aika ikävää tietää olevansa jonkun muun "ihan kiva" tyyppi. Eli kyllä tuollainen hullaantuminen pitäisi tulla puolin ja toisin. Ei ole järkihommia nämä rakastumispuuhat!

annepa (Ei varmistettu)

Eikä pitäisi. Näin jälkeen päin ajatellen minä en hullaantunut ihmiseen vaan siihen tilanteeseen ja rakastumisen haluun ja mahdollisuuteen. Ei se vähennä tämän hetken rakkautta mitenkään. Olemme pitäneet yhtä nyt 4 vuotta. Nää ei todellakaan ole järkihommia ja tuo tuollainen "pitäisi" on just järkeilyä.

Hullaantuminen ja ihastuminen ihmiseen tulee jos tulee, mutta rakkaus voi syttyä ilmankin.

crazycatmom

Niin, jokin hullaantuminen on kuitenkin tapahtunut myös kohdallasi? On erilaisia elämäntilanteita ja uskon, että niissä etsii erilaisia asioita. Kun tässä elämänvaiheessa en tunne pakottavaa tarvetta rakastua, en usko, että ihastuisin kehenkään vain sen vuoksi, että haluan ihastua ja rakastua. Olen sitä muutaman kerran yrittänyt ja laihoin tuloksin. Kun ei rakastumista ja sitä kemiaa tapahdu, nostaa oma joustamattomuus päätään.

NanaVanilla

Kyllä täytyy ihastua, ja ihastumisen kasvaa rakkaudeksi <3 olen kyl monesti harkinnut pitäiskö kuitenkin vaan olla, säälistä tai järjestä. Mut kyl mä ainakin toistaseks vielä odotan just sitä tunnetta. Mut voiko se tunne enää ikinä olla samanlainen kun joskus oli?

crazycatmom

Uskon, että voi! Vaikka vähän on mullakin meinannut horjua toi ajatus. Mutta miksei voisi? Kyllä se aikaa ottaa. Sen ettei enää kaipaa edellistä ihastusta tai vertaa ketään häneen. Eikä sekään tunnu vielä riittävän. Ehkä se vaatii myös tuuria: oikean ihmisen, oikeaan aikaan. Maailmassa on kuitenkin n. 7,6 miljardia ihmistä, niin olisi se kumma, jos vain yhtä kohtaan voisi tuntea suurta ihastusta. <3

NanaVanilla

Jotkut sanoo, että rakastua voisi uudelleen, muttei se koskaan ole samanlaista. Että tuskin se tuntuisi samalta kuin ensirakkauden kohdalla. Se tuntuisi jollain eri tavalla upealta. En kyllä tiedä. Sanon sitten jos rakastun uudelleen :)

Naislaif
Naislaif

Kyllä rakastuminen on myös kemiaa. Harmillista on, että usea odottaa valtavaatunteiden myrskyä, joka ei aikuisena saavu kuten nuorempana. Nuorempana hormonit ovat ja ovat ja ovat lähes ainoita rakastumaan saavia ärsykkeitä.
Aikuisena tiedämme, että iso osa tunnemyrskyits on seksuaalista halua, jonka laantuessa ei jäljellä ehkä olekaan rakkautta.
Parhaimmillaan nuo kaksi asiaa yhdistyy, mutt kyllä rakastumiseen tarvitaan myös järkeä ja jossain vaiheessa alkuhuuman haihtuessa, tarvitaan tahtotilaa.
Huumat häipyy ja hormonit tasoittuvat ja aivokemialliset reaktiot rauhoittuvat.
Sanoisin, että järki, avoimuus, suvaitsevaisuus ja ymmärrys ihmisyydestä, ovat parhaimmat kumppanit kummppania etsittäessä.
Mikään suhde ja tunne ei vain etene itsestään, kuten moni tuntuu odottavan ja haaveilevan.
Rakastuminen on monen summa ja joskus täytyy vain päättää tahtovansa rakastaa.

crazycatmom

Viisaita sanoja. Uskallan silti olla eri mieltä siitä, että aikuisena voi myös kokea tuon valtavan tunnemyrskyn, suuren ihastumisen ihan yhtä lailla kuin nuorempana. Suurelta osin se on täysin biologiaan perustuvaa. Olen aivan samaa mieltä siitä, että muutakin täytyy olla kuin vain fyysinen yhteensopivuus. En voisi kuvitella rakastuvani ihmiseen, joka olisi järjellä ajateltuna todella kaukana siitä, mitä minä olen ja edustan. Tässä on ero siihen, miten nuorena ihastui. Ei silloin miettinyt persoonallisuuden yhteensopivuutta tai muutakaan.

Niin kovasti en kuitenkaan tarvitse tai halua parisuhdetta, että joku "ihan kiva" riittäisi. En pysty joustamaan omissa tavoissani enkä osaa olla tarpeeksi empaattinen ja huomioiva, vaan se mukava tyyppi alkaa ärsyttää, jos ei yhtään ihastusta ole. Läheisyys tuntuu epämukavalta ja luonnottomalta, feikkaamiselta. Kaikkea muuta kuin siltä, miltä se tuntuu, kun on ihastunut ja ihailee toista yli kaiken. Ihastuessa on myös tunne, että haluan kertoa tästä ihmisestä kaikille ja olen hänestä ylpeä. Ihastuminen mahdollistaa sen, että tunteet voi syventyä. Tulee halu olla yhdessä. Rakkaus on aivan eri asia eikä sitä pitäisi sotkea rakastumiseen. Se on tahtotila.

Naislaif
Naislaif

Samaa mieltä olen tunnetason, huiman ja hormonien sekamelskan tarpeellisuudesta ja oikeudesta olemassaoloon rakkaudessa.

Voin taata, että olemme olleet huumassa ja olemme vieläkin! 

M39 (Ei varmistettu)

Ihastuminen tapahtui kohdallani vähän päälle 35-vuotiaana vajaa 4 vuotta sitten, tunteisiini myös yllättäen vastattiin samalla mitalla. No, niinkuin sullakin menneisyydessä, eihän tämäkään päässyt alkua pidemmälle. Oli vaan väärä henkilö mutta se kesä meni kohisten jne...
Mutta mahdollista se on aikuiselle ja jopa näin miespuolisellekin, pitäisi vaan osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Sitä odotellessa...

Kommentoi