Sinkkuäidin lapsivapaa

Lapset lähtivät viimein viettämään joulun jatkoja isälleen. Vaikka he ovat rakkaita ja heitä tulee aina ikävä, on helpotus, kun koti hetkeksi hiljenee. Kun näitä vapaahetkiä on harvoin, osaa niitä todella arvostaa. On kiva olla hetken vastuussa vain itsestään. Mitä tekee sinkkuäiti, kun lapset lähtevät ulko-ovesta? No siivoaa tietenkin! Inhoan siivoamista, mutta nyt on se hetki, jolloin siivous hyödyttää pidempään kuin tunnin. Voi siivota ihan vain itseään varten. Ei tarvitse ärsyyntyä ylimäääräisistä tavaroista lojumassa lattialla ja tasoilla. Voi viedä jokaisen tavaran paikoilleen tietäen, että ne pysyvät siellä ainakin muutaman seuraavan päivän.

Kaupassa sinkkuäiti käy myös. Eikä osta yhtään maitoa eikä mansikkajugurttia. Ostaa vain niitä ruoka-aineita, joista itse tykkää. Voi tehdä ruuaksi ihan mitä haluaa eikä tarvitse miettiä, mitä vaihtoehtoruokaa laittaa perheen nirsolle. Ruokaa voi laittaa justiinsa silloin, kun haluaa ja sen voi syödä jopa sohvalla. Olen opettanut, ettei sohvalla syödä, mutta kun lapset lähtee, syön aina sohvalla. Paitsi, jos olen tehnyt keittoa. Sitä ei kannata syödä sohvalla. Myös tonnikalasalaatti on todella ikävää siivottavaa sohvalta.

Lapsivapaalla saa myös katsoa telkkarista ihan mitä vain haluan ilman, että kukaan valittaa tai vaatii telkkaria itselleen. Kukaan ei myöskään tule kertomaan, että on tylsää eikä ole mitään tekemistä. Voin myös halutessani lukea kirjaa ilman jatkuvia keskeytyksiä. Jos lapset tekevät yhdessä jotain, syntyy luultavasti alle vartissa ärhäkkä riita. Jos taas he eivät tee yhdessä mitään, vähintään toisella on tylsää, ja silloin äiti ei voi lukea kirjaa. Ainakaan tuntematta syvää syyllisyyttä siitä. Saa myös kuunnella ihan mitä vain musiikkia eikä kukaan tule kertomaan, että "tää on jotain vanhojen ihmisten musaa".

Lapsivapaalla voi myös ostaa itsellensä herkkuja pelkäämättä, että ne hupenevat parempiin suihin alta aikayksikön. Voi ostaa esim. päärynöitä eikä tarvitse kuoria ja paloitella kahdelle lapselle yhtäaikaa niitä. Lakritsipussin voi jättää sohvalle vessaan mennessään ja siellä on vielä takaisin tullessa lakuja jäljellä. Silloin voi myös lähteä lenkille ilman, että tarvitsee kellekään kertoa, minne menee ja kuinka kauan on siellä. Lenkin jälkeen voi käydä ihan yksin saunassa ja saunan jälkeen tehdä vaikka kattilallisen poppareita ja syödä ne ihan yksin. Ei tarvitse selvitellä, oliko jokaisella tasan yhtä monta popparia omassa kulhossaan. Poppareita syödessä voi katsella itse valitsemaansa leffaa. Ei Ironmania eikä romanttista hömppäkomediaa vaan kunnon rikosleffan. Sellaisen tosi pelottavan, jota katsoessa pitää laittaa varmuudeksi kaihtimet kiinni ja varmistaa, että ovi on lukossa. 

Lapsivapaalla voi myös sopia treffit miettimättä, että kohta joku soittaa kesken kaiken kysyäkseen, saako kaapista ottaa jugurtin. Tai ilmoittaakseen, että toinen kiusaa ja on tyhmä. Eikä tarvitse selitellä lapsille, mihin äiti on menossa. Toisaalta, kun vaihtoehtona on löhöillä sohvalla pyjamassa, käydä rauhassa lenkillä, syödä mitä huvittaa ja lukea dekkareita, niin kuka haluaa treffeille pönöttämään jonkun vieraan ihmisen kanssa? En minä ainakaan. Sen kerran, kun saan olla yksin ja tehdä, mitä huvittaa, niin en tasan sovi mitään treffejä! Ai miksi olen sinkku?

Kommentoi