Sinkun juhannusblues
Yksinäiset juhlapyhät, uhka vai mahdollisuus? Olin etukäteen ajatellut, että ehdottomasti mahdollisuus. Ostaisin hyvää ruokaa, katselisin Netflixistä surkeita leffoja ja makaisin sohvalla. Lapset lähtivät juhannuksen viettoon isänsä luo jo keskiviikkona, joten minulla on hyvää aikaa vain olla. Torstaina alkoi kuitenkin hiipiä juhannusahdistus. Se alkoi muutamien tuttujen somepäivityksistä. ”Mökkeilyä rakkaan kanssa”, ”Kaveriporukalla juhannuksen juhlintaan”, ”Kohta mennään, auto pakattu täyteen tavaraa, juhannus täältä tullaan!” Jos joskus, niin juhlapyhinä tunnen oloni yksinäiseksi ja surkeaksi! Kaikilla muilla on rakas. Kaikki muut ovat perheen kanssa jossain lomailemassa. Ainakin kaikilla muilla on kaveriporukka.
En pyöriskele enempää itsesäälissä. Vietin lopulta kivan juhannusaaton ystävän kanssa. Grillattiin sateessa ja kuunneltiin ysärimusaa liian kovaa. Juhannuspäivänä tein itselleni ihanan aamiaisen ja nautin hiljaisesta kodista. Söin aamiaiseksi kaurapuuron sijaan mansikoita ja lauantaimakkaravoileipiä. En koskaan syö leipää aamiaiseksi enkä koskaan laita aamiaisleivän päälle lauantaimakkaraa, mutta nyt taas söin. Lounaaksi paistoin edelliseltä päivältä jääneitä uusia perunoita ja kaavin lautaselle salaatin jämät. Söin sohvalla. En löytänyt Netflixistä mitään katsottavaa, mutta söin silti sohvalla, koska mä voin. Jälkkäriksi salmiakkijäätelöä. Kävin keskellä päivää saunassa ja puin sen jälkeen päälle pelkän mekon. En ollenkaan alusvaatteita. Olinhan yksin kotona. Kasasin tiskit vuoreksi tiskipöydälle ja jätin ruokapöydän pyyhkimättä. Kuka niitä katsoo, paitsi minä. Kukaan ei tule huomauttelemaan tekemättömistä asioista eikä kukaan vaadi mitään. Oikeastaan aika kivaa.
Kaipaan silti juhlapyhinä ympärilleni ihmisiä. Haluaisin, että juhlan erottaa arjesta. Ettei se olisi vain yksi viikonloppu monista. Eräällä sinkkupalstalla keskusteltiin aiheesta. Osaa sinkuista ei ahdistanut yhtään yksinäinen juhannus. Osalle se oli vain vapaapäivä muiden joukossa. Osa taas ihmetteli, miksei sitten lähde kavereiden seuraan tai jos ei samassa elämäntilanteessa olevia kavereita ole, niin miksei lähde jonnekin tapahtumaan hankkimaan niitä. En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta en vain ole ihminen, joka lähtee yksin jonnekin tapahtumaan. Varmasti saisin seuraa, mutta nauttisinko vieraan kanssa juhannuksen vietosta yhtään sen enempää kuin yksin kotona olemisesta? Kokisin sen kuormittavaksi. Niinpä vietin juhannuksen pääosin omalla sohvalla.
P.S. Jos vaan joskus vielä rakastun ja vietän juhannusta rakastuneena, niin aion vetää somen niin täyteen hempeilykuvia ja -päivityksiä, että kaikkia alkaa ällöttää.