Some, deittailun uhka vai mahdollisuus?

Kyllä ennen oli paremmin! Ennen löydettiin kumppani omalta kotikylältä tai tuttavapiiristä. Ei ollut juuri muita mahdollisuuksia. Jossain vaiheessa tuli kuvioihin kirjeenvaihtopalstat niille, jotka eivät paria löytäneet lähipiiristä. Voin vain kuvitella, kuinka monimutkaista ja hidasta oli kirjeitse tutustuminen. Ensin vastattiin ilmoitukseen ja toivottiin, että parin viikon sisällä postilaatikosta löytyy kumppaniehdokkaalta vastauskirje. Kun kirjeitä oli kirjoiteltu jo jonkin verran, toivottiin ehkä kuvaa toisesta, jos ei ihan sokkona uskallettu treffeille lähteä. Valokuvan ottaminenkaan ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin nykyisin. Jos ei valmiiksi sattunut olemaan tarpeeksi edustavaa kuvaa itsestä, oli pyydettävä ystävää ottamaan kuva. Kovin montaa kuvaa ei luonnollisestikaan viitsinyt ottaa, koska ei kai kukaan hullu tuhlaa sillä tavalla filmiä. Sitä paitsi, jos filmirulla oli vasta alussa, meni tovi, että se oli täysi. Varsinkin, jos kamerassa oli 36 kuvan filmirulla. Kun se viimein tuli täyteen, se piti viedä kehitettäväksi ja siinä vierähti jälleen muutama päivä. Kädet jännityksestä täristen selattiin valmiit kuvat läpi toivoen, että otos olisi edes kohtuullinen. Vaikka ei olisi ollut, oli se pakko lähettää kirjekaverille, joka oli odottanut kuvaa jo puoli vuotta. Jos kaiken tämän jälkeen päädyttiin tapaamaan toista, oli varmasti pettymys valtava, jos toinen ei vastannut yhtään kuvitelmaa. Toisaalta, kun oli jo vuosi tuhrattu aikaa tutustumiseen eikä muitakaan ollut näköpiirissä, oli otettava, minkä sai.

Vielä muutama vuosi sitten oli todella noloa kertoa, että oli tavannut seurustelukumppanin netissä. Ylipäätään nettideittailua pidettiin vain epätoivoisten ihmisten touhuna. Niiden, jotka eivät saaneet ketään muilla keinoilla. Sosiaalisen median myötä kanssakäyminen ja sosiaalisten suhteiden luominen verkossa tuli normaaliksi osaksi arkea. Tekniikanmaailma uutisoi tällä viikolla, että nettideittailu on johtanut tilastojen mukaan kestävämpiin liittoihin. Käy ihan järkeen, kun ajattelee, että netissä tavatessa korostuu ihmisten sopivuus toisilleen. Ennen minkään sortin fyysistä ihastumista käydään todennäköisesti läpi tulevaisuuden haaveita, harrastuksia, omia arvoja jne. On myös mahdollista tutustua toisella puolella Suomea tai jopa toisella puolella maapalloa asuvaan ihmiseen, jos ei sopivaa löydy omasta lähiympäristöstä. Jos Tinder, Heya tai Badoo tökkii, voi samanhenkisiä ihmisiä löytää Facebookin sinkkuryhmistä, erilaisista harrastusryhmistä tai lukuisilta deittipalstoilta.

On tutkittu, että jos jäätelökioskissa on myynnissä vain yhtä makuvaihtoehtoa, kauppa käy huonosti. Kaikki eivät tykkää mansikkajäätelöstä. Vaihtoehtojen lisääntyessä myös myynti kasvaa. Mutta jos makuvaihtoehtoja on liikaa, ihmiset eivät osaa päättää, turhautuvat eivätkä lopulta osta mitään. Sama taitaa päteä parinmuodostuksessa. Kun on liikaa vaihtoehtoja, on aina mahdollista, että se seuraava on vieläkin sopivampi. Täydellistä sopivuutta etsiessä ei kiinnitä huomiota siihen yhteen hyvään.

Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että on tarjolla erilaisia väyliä löytää mahdollinen kumppani. En olisi varmasti käynyt yksilläkään treffeillä eron jälkeen, jos netissä tutustumisen mahdollisuutta ei olisi. Olen myös tutustunut ihmisiin, joihin en koskaan olisi live-elämässä törmännyt. Moni on jäänyt ystäväksi, vaikka parisuhdetta ei ole muodostunut. Perheellisen ei ole aivan yksinkertaista lähteä noin vain paikkoihin, joissa olisi mahdollista tutustua toisiin sinkkuihin. On minulle sanottu, että voihan se kumppani löytyä vaikka lenkkipolun varrelta tai kaupan kassalta. Minun lenkkipolun varrella tapaa lähinnä jäniksiä ja hyvällä tuurilla valkohäntäpeuroja, eikä kaupan kassallakaan ole kukaan alle 80-vuotias yrittänyt iskeä. 

Some on muuttanut yhteiskuntaa ja myös parisuhteiden muodostumista. Kun yhteiskunta muuttuu, muuttuvat myös ihmisten asenteet ja ajattelu. Ehkä nykypäivänä etsitään enemmän omaa nautintoa ja ollaan itsekkäämpiä kuin ennen. Halutaan nauttia elämästä ja tehdä siitä ainutlaatuinen kokemus. Väistämättä tämä näkyy myös parisuhteissa. Edelleen haluan kuitenkin uskoa pitkään liittoon ja rakkauden pysyvyyteen.

 

 

 

Kommentit

Ruuben (Ei varmistettu)

Netti on ehdottomasti paras tie hyvään naismaailmaan. Pystyy määrittelemään ennakolta iän, koulutuksen, harrastukset tai vaikka pituuden ja asuinpaikan. Paiskaa vain toivomansa asiat laatimaansa netti-ilmoitukseen ja sitten voikin ihan kohta aloittaa mielenkiintoisen ihmisen kanssa keskustelun kohti avioliittoa. Löysin vaimoni tuolla tavalla – toimii.

crazycatmom

Mukava kuulla! Niin ja keskusteluissa tulee juteltua helposti asioista, jotka voisi jäädä ihastumisen jalkoihin, jos tutustuminen tapahtuisi jossain muualla. Netissä tutustuessa on jo lähtökohtaisesti jotain yhdistäviä tekijöitä, jotka herättää mielenkiinnon.

Kommentoi