Suru tuli kylään
Pois älä oveltas käännytä koskaan, suru jos koputtaa, milloin pyydä se sisälle, syötä ja juota, tarjoa yösija silloin. Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoo se maahan, on multaa. Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa. Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle matkaan. Vielä se tulee, mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavistatkaan. […]