Testillä töihin – käänteinen järjestys rekrytointiin?

Yksi avoin työpaikka, satoja hakijoita. Paljon työtä sekä työnhakijoille että rekrytoijille. Työnhakija, varsinkin uransa alussa oleva, voi joutua kirjoittelemaan satoja hakemuksia eikä silti pääse edes haastatteluun. Työn saa se, jolla on eniten kokemusta tai joka osaa myydä osaamisensa parhaiten. Ei välttämättä se, jolla olisi todellisuudessa parhaat edellytykset työhön. Rekrytoijat lukevat isot pinot hakemuksia ja osa karsiutuu pois jo ennen sitä. Olen varma, että ilman työtä on moni älykäs ja fiksu oman alansa osaaja, hyvä tyyppi, joka ei vaan osaa kunnolla erottautua massasta ja markkinoida itseään. Voisiko hakemusten lähettelyn sijaan olla enemmän internetin kautta tehtäviä soveltuvuustestejä, jotka testaisivat hakijan persoonallisuuutta, kykyjä sekä osaamista ja motivaatiota tehtävään? Näiden pohjalta kutsuttaisiin haastatteluun sopivimmat henkilöt. Mikäli testeistä hyvin suoriutuneita olisi paljon, voisi heiltä pyytää vapaamuotoisen hakemuksen tehtävään. Näin säästyisi vaivaa ”turhien hakemusten” kirjoittamiselta ja rekrytointiprosessi olisi reilumpi ja tulokset voisivat olla työnantajan näkökulmasta paremmat.

Tein tänään soveltuvuustestin, jonka tarkoituksena oli selvittää henkilön kyvykkyys tiettyyn työhön tähtävää lyhyttä koulutusta varten. En kovin tosissani ottanut testin tekemistä, sillä ala on totaalisen kaukana omista vahvuuksistani. Halusin kuitenkin nähdä, millainen testi olisi. Siinä oli kolme osiota, jotka mittasivat niitä asioita, joita kyseisessä työssä tarvitaan. Voin sanoa, että lahjakkuuteni on jossain aivan muualla kuin aikarajoitettujen matemaattisten tehtävien ratkomisessa tai loogisessa päättelyssä, joten koodaajan työstä ei tarvitse haaveilla. Testin tekeminen herätti kuitenkin ajatuksen, eikö samalla tavalla voisi suorittaa rekrytointeja? Olen joitain esimerkkejä nähnyt tällaisista ”käänteisistä” hauista. Niiden avulla hakija saa  heti palautteen soveltuvuudestaan tehtävään ja rekrytoija saa hakemuksia vain heiltä, jotka ovat kyvykkäitä suoriutumaan työn vaatimuksista.

Erityisesti alanvaihtajat ja vastavalmistuneet törmäävät jatkuvasti vaikeuteen saada töitä. Tämä koskee varsinkin akateemisia generalistitutkintoja, joita on usein vaikea markkinoida työnantajille. Lisäksi työnhaussa korostuvat työnhakijan verkostoituminen ja rohkeus mennä ”kyynärpäätaktiikalla” sisään työmarkkinoille. Olen huomannut, että toisilla on kyky muuntaa vähäinen osaaminen myyvään muotoon, kun taas itse kuulun ihmisiin, joilla on tietämystä ja potentiaalia, mutta ei suurta itseluottamusta sen myymiseksi. Ihailen tyyppejä, joilla on ammatillinen itsetunto kohdillaan. Itsellä hiipii aina ”huijarisyndrooma” esiin, kun kirjoitan työhakemuksia. Vaikka tietäisin olevani hyvä jossain asiassa, alan epäillä taitojani sillä sekunnilla, kun se pitäisi mahdolliselle työnantajalle perustella. Jos omien taitojen ja persoonan myymisen sijaan voisi suoraan osoittaa kykynsä käytännössä tekemällä soveltuvuustestin, antaisi se paremmat mahdollisuudet myös aremmille, epävarmemmille hakijoille. Heille, joilla on hiljaista tietoa, osaamista ja kykyjä.

Mielestäni tämä on loistava idea, vaikka itse sanon! Jokaiseen hyvään ideaan sisältyy tietysti aina myös haasteita. Olisiko mahdollista räätälöitä erilaisiin töihin soveltuvat testit ja mittaisivatko ne oikeasti sitä, mitä on tarkoitus? Vähentäisikö käänteinen hakuprosessi rekrytoijien työtä vai lisäisikö se sitä, kun jokaiseen paikkaan pitäisi muokata omanlaisensa testi? Eri aloille voisi olla olemassa erilaisia testipankkeja, joista työnantaja voisi haettavan työn pohjalta valita sopivat testin osat. Työnhakuprosessien pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon ihmisten erilaisuus. Kaikki eivät ole kovaäänisiä ja itsevarmoja oman osaamisensa myyjiä, mutta he voivat silti olla hyviä tyyppejä ja tehokkaita työssään.