Yksinäisyyden päivä

Hyvää ystävänpäivää! Joka tuutista tulee tänään ystävänpäivätoivotuksia. Ei kortteja tai edes viestejä vaan enimmäkseen yleisiä ystävänpäivätoivotuksia kaikille ystäville. En lähettänyt itsekään tänä vuonna yhtään korttia. Aiempina vuosina olen muutamia lähettänyt. Some tekee ystävänpäivästä näkyvämmän, mutta etäämmän. Some saa ystävänpäivän tuntumaan yksinäisyyden päivältä niille, joille kukaan ei lähetä henkilökohtaista ystävänpäivän viestiä, korttia, soita tai tule käymään.

Ystävänpäivä on Suomessa muuttunut enemmän ”rakastavaisten päiväksi”, kuten juhlan tarkoitus on alunperin ollut. Aiemmin päivän merkitys painottui Suomessa enemmän kaverilliseen ystävyyteen. Toki edelleen ystäviä muistetaan ystävänpäivänä, mutta paljon puhutaan myös rakkaudesta. Sellaisesta vaaleanpunaisesta rakastumisrakkaudesta. Lähikaupassa oli päivän kunniaksi arvonta, jossa voittona oli romanttinen illallinen kahdelle. Osallistuin arvontaan. Eiköhän sinne joku mukaan lähde. Vaikka sitten ilmaisen ruoan innoittamana. Rakastavaisten juhla alleviivaa sitä tosiasiaa, ettei ole ihmistä, jonka kanssa sitä voisi viettää ja söpöstellä. Sinkun inhokkijuhla.

Kun nyt eletään mielensäpahoittajien yhteiskunnassa, jossa ei saisi enää julkisesti juhlia esimerkiksi isänpäivää, niin pitäisikö kieltää myös ystävänpäivä? Yksinäiselle päivä on varsin piinallinen muistutus siitä, ettei ole ketään, jota muistaisi tai joka muistaisi. Minulla on ystäviä ja olen saanut myös henkilökohtaisia muistamisia, mutta varmasti on monia, joille tämä päivä tuntuu vieläkin kurjemmalta. Jos ei käytä sosiaalista mediaa tai käy kaupassa, voi päivän ohittaa kohtalaisen helposti ihan tavallisena keskiviikkona. Ehkei kuitenkaan lähdetä kieltämään ystävänpäivää. Positiivisia hyvänmielen juhlia on muutenkin Suomessa vähän. Sen sijaan, että silloin muistetaan vain omia ystäviä, voitaisiin muistaa myös heitä, joilla ystäviä on vähän tai ei ollenkaan. Ehkä tänä ystävänpäivänä voisin ilmoittautua ystäväksi jollekin yksinäiselle?

Karvainen ystäväni <3