Hei mitä sulle kuuluu?

Kysymys jota olen viime aikoina kysynyt paljon, mutten ole oikein osannut itse vastata siihen mitään. 

Kamala kiire, vaikka silti ei kuitenkaan. Miten niitä kuulumisia nyt sitten jäsentelisi sellaiseksi vastaukseksi että ulkopuolinen sen ymmärtäisi? liikkuvia osia on paljon, mutta aloitetaan:

Olen keskittynyt lapsiin. 

Tämä on toistaiseksi viimeinen kesäni lasten kanssa kotona, ensi vuonna tuskin nautin kovin hääppöisistä kesälomista. Kesäkuussa tutustuttiin hiljakseen pojan kanssa päiväkotiin ja sen ryhmään ja nautittiin kesästä. Aloitettiin E:n kanssa myös jäätävä projekti: legorakennelmien kasaaminen! meillä on paljon hienoja legorakennuksia, kuten palo- ja poliisiasemat, mutta ne ovat olleet tovin atomeina.

Onneksi ollaan säästetty kaikki ohjekirjaset, koska olen viettänyt nyt tuntikausia epäergonomisessa asennossa 

lattianrajalla kokoamassa paloja yhteen. Olen surkea leikittäjä, mutta lapset viihtyvät kun istun huoneessa seurana ja jokainen puuhaa omiaan.

Meidän kesä on täynnä hiiitaita aamuja. Nautitaan niistä vielä kun pystytään! plakkarissa on yksi mökkireissu, retki Orimattilan kotieläinpuistoon sekä eilinen päivä vietettiin Linnanmäellä. Huomenna paetaan uhattua huonoa säätä Lastenmuseoon, ja vielä tahtoisin ehtiä tänä kesänä Linnunrata-puistoon, Suomenlinnaan ja lapset ehkä tahtoisivat vielä Korkeasaareen. 

Olen keskittynyt yritykseen ja työnhakuun.

Multa on kysytty paljon siitä miten Eepu & Maun verkkokauppa on lähtenyt pyörimään. Vastaus: hyvin! toki mulla on ollut realistiset odotukset ja realistisesti niihin on vastattukin, mutta olen otettu siitä miten hyvin se on otettu vastaan. Olen saanut kehuja ja rakentavaa palautetta, kaikkea sopivassa mittasuhteessa. Olen oppinut paljon ja opin kokoajan vain lisää. Tilaustöitä on kivasti läpi heinäkuun, mutta vielä mahtuu mukaan! 

 

Mites se työnhaku sitten? toistaiseksi hiljaista niillä rintamilla mutta en suinkaan vaivu epätoivoon, mua odottelee tuolla jossain juuri se oikea työpaikka! hakemusrumba ei ahdista, mutta TE-toimiston sekä Kelan kanssa säätäminen syö voimia. On sikäli uskomatona että kun tahdot työllistää itseäsi sivutoimisena yrittäjänä ja sen lisäksi hakea vielä lisää töitä, vinkataan puhelimessa sulle että laita toiminimi jäähylle (helppoa kuulemma!) niin saat tuet nopeammin. Jos asia olisi minusta kiinni, en nostelisi tukia tippaakaan vaan palaisin tältä istumalta töihin jos se vain olisi mahdollista. 

Mutta asioilla on tapana järjestyä. 

Entä minä itse, voinko hyvin?

Kyllä ja en.

Epätietoisuus tulevasta on välillä raastavaa, se tunne kun et tiedä mitä tapahtuu ja koska. Raha-asiat stressaavat, kuten niillä monesti on tapana stressata työttömänä ja tukien seistessä byrokratiaviidakossa.

Mutta samalla tuntuu tosi hyvältä, kun oma suunta alkaa löytymään. Tiedän mitä tahdon tehdä ja osittain toteutankin niitä juttuja juuri nyt. Mulla on uskomattomia ihmisiä ympärillä ketkä tukevat ja ymmärtävät välillä mun ihan pöhköjäkin ajatuksia ja ideoita. Se on aikamoinen rikkaus!

Ja kuten sanoinkin jo aiemmin, kaikilla asioilla on aina tapana järjestyä. Siksi en osaa olla huolissani sen suuremmin, joskus riittää kun ottaa asenteen go with the flow. 


Mutta kertokaa te nyt mulle: mitä teille kuuluu? 

 

 

Kommentoi