Työttömyyspäivärahan hakemisen lyhyt oppimäärä: kaiva pyllyä sohvalla ja nauti.

 

Sinä päivänä itkin koko monen kuukauden pahan olon pois. 

Itkin kaiken sen turhautuneisuuden mitä työttömyysturvan hakeminen toi. Se tuntuu ihan helvetin epäreilulta - tehdä kaikki oikein mutta silti joku kasvoton päättää sun puolesta toisin ja romuttaa yhden perheen talouden täydellisesti. Vaan, koska päätin maksaa veroni ja asettaa liiketoimintani, sen vähäisen, avoimeksi. Vaan, koska halusin että toiminta on läpinäkyvää ja ostoksestaan saa kuitin ja takeen siitä että ostaa varmasti jotain mikä on säädösten mukaan valmistettu.

Löin maineeni ja pääni pantiksi että teen kaiken oikein, maksan veroni ja sen lisäksi vielä hain jatkuvasti töitä koska olin valmis kokoaikaisen työn hakuun. Lähetin jokaisen todisteen yrityksestäni, tileistäni - hyvä etten jo sukkakoristani lähettänyt selontekoa. Tein joka ikisen tehtävän, kirjoitin tarkat lausunnot, joka pirun CV-netin täytin. 

Ja silti, olisi pitänyt uskoa kun mulle heti ensimmäisessä te-toimiston soitossa kehoitettiin että "helpommalla pääset kun lyöt nyt vaan toiminimen jäihin odottelemaan". Mitä helvettiä? mun teki mieleni kysyä. Mä makselen veroja enemmän ku kantti kestäis mut hei, pistetään yritystoiminta jäihin ni voin istua perseelläni kotona ja hymyillä miten hyvin asiat onkaan. Sen mitä ostan yritystä varten, ostan Suomesta ja tadaa - tuon lisää verorahoja ja työtä kotimaahani. 

Ainoa mitä olisin toivonut, että mulla olisi turvattu taloudellinen tilanne työttömyysjakson aikana. Ettei olisi tarvinnut huolehtia riittääkö vai pitääkö taas lainata. Kun mä tyhmänä kuvittelin että mulla on siihen oikeus. Kun hain y-tunnusta niin luovuin samalla oikeuksistani tasavertaiseen kohteluun. 

Eikös se ollekin hullunkurista? mieti. Kun mä olin raskaana ja useamman kuukauden ajan ennen äitiyslomaa tarvitsin työttömyystukia (kun ei kukaan kumma kyllä ottanut töihinkään), kukaan ei kysynyt tai epäillyt. Hihkaistiin vaan puhelimessa että "juu, laitetaan tuet loppumaan tohon sun äitiysloman alkuun!". Eli karrikoidusti: istuin oikeasti perseelläni ja nostelin työttömyystukia hymy huulilla.

Nyt olen ihmiskunnan alinta saastaa ja yritän vilpillisesti pimittää suuren suuria tukirahoja. Vaikka tilitiedoilta ja kirjanpidosta näki että mitään ei jää viivan alle. Ei sellaisia rahoja millä eläisi. 

Ja sinä päivänä kun näin lausunnon jossa mun sanottiin olevan päätoiminen yrittäjä, romahdin. Itkin ja paruin. Soitin asiakaspalveluun ja pyysin, että joku selittäisi mulle miksi näin on. Kylmä ääni vastaili virastovastauksia ja tyhjänpäiväisyyksiä - ei selitystä tai perusteluita. Kun mä itkuni seasta kysyin että millä me nyt syödään? mies on opiskelija eli tuloton hänkin. Vastaus oli yhtä tyly ja kylmä kuin kaikki aiemmatkin: "ei hän tiedä". En tiennyt minäkään, tai tiesin: lainalla. 

Toimeentulotuen hakeminen on ollut ihan yhtä hankalaa, mutta asioiden läpikäyminen on ollut asiakaspalvelun kautta huomattavasti mukavampaa, siellä kohtelu on ollut inhimillisempää. On kysytty pärjätäänkö (kyllä kyllä, ehkä) ja otettu tosissaan huolet ja murheet, kun lomaketiedot eivät ole riittäneet niin kuunneltu se suullinenkin selvitys. Ei Kelankaan kanssa aina mene nappiin, ei todellakaan. 

Mutta työttömäksi en toivo enää koskaan joutuvani. 

Mulla ei rehellisesti sanoen usko riitä, että Suomessa kannattaa yrittää. Mä ymmärrän nyt miksi toi mielivaltainen byrokratiaviidakko väsyttää ihmiset ja pudottaa ulkopuolelle toimeentulosta. 

Ymmärrän miksi velkaannutaan. 

Ymmärrän senkin miksi pelätään ilmoittaa tuloja mihinkään, miksi tehdään pimeenä. 

Mä en halua enää itkeä sen takia etten tiedä voiko viralliseen tahoon luottaa, voiko luottaa siihen että sua autetaan. En halua nauraa ja itkeä samaan aikaan ja samalla miettiä että mitähän mun lapset siitä miettii. Joutua selittämään että joskus aikuisia väsyttää nämä tylsät aikuisten jutut. 

Luojan kiitos saan ensimmäisen palkkani tämän kuun lopussa, sitten ehkä tämä kuristava tunne helpottaa. Tää systeemi ei vaan toimi. Se pakottaa ihmiset luopumaan kaikesta, lamaannuttaa paikalleen. Ei kukaan kohta uskalla enää tehdä mitään, kun kaikesta saat rankkua - siitä että et tee tai siitä että teet. 

Mutta eikös se niin ollutkin että nyt Suomi nousuun! 

Kaikesta huolimatta, kivaa päivää just sulle

Jäitkö miettimään sitä lyhyttä oppimäärää? Älä tee mitään. 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä tietää. Mulla ei oo henkilökohtaista kokemusta toimeentulon hakemisesta lyhyen oppimäärän vuoksi, mutta voin hyvin kuvitella sun olotilan, kun tämän lausunnon lisäksi olisit joutunut laittaa toiminimen jäihin. Kuulostaa tosi ikävältä. Ihana kuulla, että ensimmäinen palkkasi on jo taskussa. Tsemppiä sinulle!

Mira/Blinger Shimmer -blogi (Ei varmistettu) http://blingershimmer.blogspot.fi/

Näiden tiettyjen laitosten kanssa ei kyllä haluaisi joutua asioimaan :/

Milja / Get the toolbox (Ei varmistettu) http://getthetoolboxblog.com

Tämä! Muistan kun reilu vuosi sitten olin työttömänä ja pohdin, että mitä kaikkea oikein uskaltaa tehdä, jotta tuet eivät katkea. Pohdin välillä pienimuotoista yrittäjyyttä ja mietin, että uskallanko kirjoittaa juttuja freelancerina ilman, että joutuu muutaman tienatun satasen takia vararikkoon. Tuntui kuristavalta, että vaihtoehtona olisi hypätä kohti tuntematonta (suoraan täyspäiväiseksi yrittäjäksi) tai jatkaa kotona loisimista ja töitä epätoivoisesti etsien. Välimuotoa ei ole, ellei ota sitä riskiä, että virkailija tulkitsee kolmen kuukausittaisen työtunnin perusteella päätoimiseksi yrittäjäksi. Itselläni kävi sitten tuuri ja pääsin opiskelemaan. Toivon kuitenkin, että opintojen jälkeen ei tarvitsisi enää kokea samaa.

Toivottavasti näihin asioihin tulisi lähivuosina selvyyttä ja helpotusta – luulisi sen olevan kaikkien kannalta parempi niin. Paljon tsemppiä!

The what Jasu (Ei varmistettu) http://www.thewhat.fi

Tuoreena yrittäjänä jaan sun turhautumisen. Onneksi sain starttirahan, sillä muuten ei elelisi edes kahden hengen perhe jossa toinen opiskelee ja toinen yrittää. Ei ole Suomi yrittäjille.

liinakoo (Ei varmistettu) http://mamalina.fi

Huhhuh! Todella surullista että tässä kohtaan valtio ei tue mitenkään...Minäkin taannoin laitoin oman toiminimen pystyyn, tosin olen lisäksi töissä muualla että toimin yrittäjänä sivutoimisesti ja on ihan hirveän hankalaksi kaikki. Tsemppiä teidän arkeen!

instagram video downloader (Ei varmistettu) https://instavideo-downloader.com

Este post realmente interesante. ¡Gracias por compartir!

Valopäiväkirja

Ihan valtavasti tsemppiä, voin niin samaistua! Mä perustin toiminimen ollessani kotiäiti, koska halusin jotain tekemistä, joka a.) pitäis mut järjissään hoitovapaalla b.) kuntouttais mut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta taas työkykyiseksi. Toimin lelukutsujen pitäjänä, eli tein edustajan hommia toiselle yritykselle. Työllä ei todellakaan tulisi kokopäiväisesti toimeen, mutta se antoi virikettä ja teki hyvää pääkopalle.

Syksyllä sitten yritin jäädä työttömäksi ja koin saman järkytyksen kuin sinäkin. Kun esitiedusttelin, mitä minun pitäisi tehdä, jotta voin todistaa sivutoimisuuteni, käskettiin vaan kertoa tunneista ja halusta saada kokopäivätyötä. Tein kaiken mitä pyydettiinkin, mutta niin ne vaan teki mustakin päätoimisen yrittäjän. Soitin asiakaspalveluun ja selitykseksi sain, että en kuulemma ole yritystoimintani aikana tehnyt päätoimista työtä (kotiäitiys ei sellaista ole!?), joten sivutoimisuutta ei voi todistaa. Virkailija myös sanoi suoraan, että "kyllä näistä päätöksistä on suurin osa mennyt viimeaikoina päätoimisen yrittäjän määritelmällä". Mietin vaan, että mitä ihmettä tapahtuu niille, jotka työkkärin kannustamana aloittaa "kevytyrittäjyyden" ja sen neljän kuukauden armojakson (työkkäri ei kuulemma tarkista toiminnan laajuutta neljään kuukauteen kannustaakseen ihmisiä pienimuotoiseen yrittäjyyteen) jälkeen saa päätoimisen yrittäjän leiman!

Mulla tilanne on nyt se, että toiminimi pitää pistää jäihin joulukuussa, kun kotihoidontuki loppuu. Muuten ei vaan yksinkertaisesti tultais toimeen, mullakin kun mies opiskelee. Harmittaa hirveästi, että joudun luopumaan mieluisasta osa-aikatyöstäni, jolla olin ajatellut keväänkin puolella hankkia lisätuloja samalla, kun teen opettajan sijaisuuksia. Mutta eipä sitten :( Toivottavasti teilläkin tilanne paranee, pienillä rahoilla kun ei kukaan haluais joutua pitkään sinnittelemään!

Kommentoi