…kun kipität ostamaan muutamaa perustyöpaitaa ja uskallat viedä sovituskoppiin entistä kokoasi pienemmän paidan JA...

Se sopii täydellisesti! Wuhuu!

Jotenkin sitä on tottunut vanhaan kokoonsa niin paljon, että kun etsii sovitettavia vaatteita, niin pitää oikein miettiä et kehtaisko kokeilla tätä kokoa..äh, ei..kumminkin kauhee makkarankuori…hitsit…tai no ihan sama, mä kokeilen! Ja sitten pieni hymy sovituskopissa ja vaate roikkumaan nämä otetaan– naulakkoon. Ootteko kokeneet saman? Ihana tunne! Melkein kuin salaa ottaa sen pienemmän koon ja tadaa- se ei olekaan unta vaan sopii ja istuu! 

Kokeilin yksiä farkkujakin (taas kokoa pienempiä kuin tammikuussa), mutta jotenkin niitä ei viitsisi kesken dieetin ostella ihan hirveitä määriä? Ajattelin että seuraavat kolmenkympin (se on rajani väliajan farkuilleni) pökät ostan huhtikuussa. Siihen asti kiristellään vyötä 😉

Pari (hyvää teko)syytä tämän päivän ostoksille oli ne, että vitsit työmatkakävellessä tulee kuuma! Etenkin toppatakissa! Lähdinkin siis pääasiassa bongailemaan aletakkia työmatkailuun, mutta sitten villakangastakkeja tutkaillessani muistin että onhan mulla yksi ennen liian pieni takki kotonakin! Sitten siirryin niiden ohuiden peruspaitojen pariin, sillä tänäkin aamuna kävelessäni availin jo loppumatkasta kaulahuivia enemmän auki, koska kuuma. Luulenpa että tänään löydetyillä puuvillapaidoilla ja sillä ennen pienellä- nyt täydellisesti istuvalla villakangastakilla reippailen huomenaamulla kevyemmin 🙂

Ja on muuten kivaa tuo aamukävely, aiettä! Aurinko paistaa ja on ihanan valoisaa! Ja hyvä mieli töihin saavuttua, kun saa aamupuuron ja se edessä oleva seitsemän ja puolituntiakin tuntuu ihan ok:lle kun on saanut jo ulkoilla. No okei, tämä on nyt tätä kaksipäiväätakana- hehkutusta, mutta olen kuitenkin viime syksyn ja keväänkin kävellyt töihin, joten tämä on kyllä ennemmän ahmitenkivaatääolikaan- hehkutusta. Ainiin ja työmatkani on kävellen n.30min. Siis erittäin ideaali!

Niin ja se toinen syy…se oli laukussa poltelleet Stockan helmikuun etukupongit 🙂