Älä klikkaa jos et tykkää!

 

Kannan korteni kekoon ja tuon OMAN näkökulmani tähän aiheeseen. Niin. 

 

Ensinnäkin mun mielestä Virpi Salmelta on tylsistynyt terävin kärki kolumneissa sen jälkeen, kun hän alkoi kirjoittelemaan mukahauskoja artikkeleita naistenlehteen. Meni maku. Mutta se nyt on vaan sivuseikka ja mun mielipide. Sanoinpahan kuitenkin. 

No sitten tämä katsokaasmunkuntoprojektiakolumni. Hmm. Ymmärränpä hyvin että osaa se ärsytti ja osa koki että tuo oon just mä, mutta osaan kyllä nauraa itselleni. No minä ajattelin että hah, ja klikkasin itseni seuraavalle palstalle. Ei jaksanut kiinnostaa niin että olisin lukenut jutun edes loppuun. Aihe vaikutti niin plaahtaastätä vinoilua hyvän olon haluajista. Äsken sitten päätin lukea jutun kuitenkin, kun jo ne aikaisemmin luetut pari lausetta olivat saaneet aikaan sen, että pyörittelin päässäni omia mielipiteitä aiheesta pari päivää. Kunnes sitten kesken keittiön imuroinnin sammutin imurin ja totesin miehelle että ”Hitsi mua ärsyttää ihan sikana yks Virpi Salmen kolumni!”

Lähinnä näistä muutamasta syystä:

1. Etkö keksinyt muuta aihetta? Tottakai blogit on pullollaan kunto/elämäntaparemppailijoita näin alkuvuodesta, luulitko olevasi osuva kun otit (äitiysblogeja lukuunottamatta) yhden Lilyn kuumimmista postausaiheista kolumnisi aiheeksi? Miksi elämäntaparemontin aloittajat? Miksei äitiysbloggaajat ja päivittely siitä kuinka viattomat vauvelit tuodaan jokaisen ruudulle klikattaviksi ja parhaimmassa tapauksessa äiti itse ei edes näytä kasvojaan blogissa? Tenava sen sijaan on vaippasillaan harva se päivä postauksissa. Se olis sohaissut ampiaispesää vielä enemmän. Koska siinä on monen mielestä varmasti paljon enemmän kyseenalaista kuin siinä, että joku syö aamuisin kuitupuuroa ja treenaa kuus kertaa viikossa.

2. Mitä vikaa? Eikö remppailijoista valita yleensä eniten ne, jotka ovat kateellisia toisten päämäärätietoisuudelle ja kirjoittavat kalenteriinsa Kesäkuntoon 2031? Onhan se ikävää jos joku haluaa muuttaa elämäntapojansa parempaan suntaan ja voida paremmin. Jos oikeasti haluaisi kritisoida aihetta niin eikö se pitäisi tehdä analyyttisemmin arvostelemalla niitä tekniikoita ja tapoja joilla kuntoremppa tehdään? 

3. Kaikki valitsevat postaukset joita haluavat lukea. Eikö se ole juuri se idea täällä Lilyssäkin? Juttunsa voi kategorioida ja otsikoittaa niin että kohderyhmä löytää sen? Ketään ei pakoteta lukemaan kenenkään kuntoremontista ja kiinteytymisestä. Klik klik ja olet jo toisella palstalla. 

4. Miksi kritisoinnin/ sarkasmin kautta? Ja nyt joku linkkaa tietenkin wikipedian selityksen siitä, millainen tyylilaji kolumneissa on. Mutta miksi edes vaivautua valittamaan jonkun kuntoremontista? Suomessa, jossa tänäänkin oli uutisissa jo taaperoikäisten ylipaino? Puhumattakaan muista kansanterveydellisistä ihanuuksista kuten korkea kolesteroli, diabetes, ylipaino, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet..jne. Tekisi mieli sanoa ihanan kärkkäästi että vain Suomessa edes leikillään pilaillaan kuntoilun aloittaneille…

5. Oletko Virpi Salmi ihan oikeasti samaa mieltä kolumnisi kanssa? Vai loppuiko aiheet? Jotenkin musta tuntuu että kolumni oli vaan huomion hakua/ huomion herättämistä (mikä sinänsä onkin hyvä! Ehkä joku kimpaantui niin että päätti aloittaa uuden elämän just N-Y-T) ja Salmi ei ole edes sisimmässään sarkastinen kuntoremppailijoita kohtaan. Vaan klikkaa itsensä jumppatunneille ihan samalla tavalla kuin me muutkin – jotka haluamme pitää itsestämme hyvää huolta.

 

Ja nauttia välillä vähän Phish Foodia. NAM.

 

Kipakoita treenejä, kamut!

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Korvapuusteja ja isoäidinneliöitä

 

Olen jo muutamana iltana löytänyt itseni lukemasta erilaisia leivontablogeja. Se ei sinänsä ole uusi harrastus, sillä olen lukenut niitä varmaan jo neljän vuoden ajan ja aina löydän uusia kivoja. Ja mikäs muu leivontaan liittyisi kuin trendikäs kotoilu.

bullat_010.jpg

 

Olen kyllä aina pitänyt leipomisesta. Ja kotiruuanlaitosta. Ekan kerran varmaan ala-asteen leivontakerhossa menin itsenäisesti leivonnan pariin. Toki meillä on kotona ja mummoloissa  leivottu ja oon tykännyt olla touhuissa mukana. Mutta ala-asteen kerhossa leivotut mokkapalat ja voisilmäpullat herätti kyllä mielenkiinnon leivontaan ihan eritavalla. Kun sai itse tehdä. Siitä lähtien odotinkin kuin kuuta nousevaa yläasteen köksäntunteja. Odottelun ohessa vatkailin kotikeittiössä mokkapalataikinaa ja suurustin ruskeaakastiketta.

 

bullat_003.jpg

 

Oon ollut aina kotoilija. Tykkään leipoa, kutoa, neuloa, askarrella, laittaa kotiruokaa ( teenkin joskus postauksen lempikeittokirjastani, ehkä jo arvaatte mikä se on!), sisustaa, laittaa kotia kauniiksi, pakastaa mansikoita, paistaa korvapuusteja pakkaseen ja kutsua ihmisiä kaffille aina kun on mahdollisuus! Nykyään moinen puuha on vaan niin kovin trendikästä, että piti oikein pysähtyä ja miettiä että olenko mä oikeasti tämmöinen vai onko tämä nyt tullut vaikutteina jostain blogeista, ym. Mutta ei ole tullut ei. Kyllä olen ihan pohjimmiltani tällainen mummoilija 🙂

 

bullat_001.jpg

 

Ajattelin aina että sitten kun muutan omaan asuntoon, niin haluan että siellä on sellaista kuin meidän mummolassa. Kodikasta. Mä tykkään ihan hirveästi meidän mummolasta. Kaikki on fiinisti, järjestyksessä, kauniit esineet esillä, huonekaluja on vähän mutta ne ovat tyylikkäitä, jokaiselle esineelle on paikkansa, verhot vaihdetaan vuodenajan & sesonkien mukaan, on lämmintä, tauluja seinillä, kauniit astiat… listaa voisi jatkaa vielä monella huolitellulla yksityiskohdalla. Ja kaikki ne yksityiskohdat yhdessä tekevät sen tunnelman. Tunnelma on tärkeä.

 

     wp_000111.jpg

Suloiset sokeripalat pienillä sokerikukilla<3

 

Ja ei, mun mies ei joudu mitenkään väkisin kestämään ”ihme kotoiluhömpötyksiä”, sillä hänkin on luonnostaan kotoilutyylinen. Tykkää perinteistä, vanhoista jutuista, paperivalokuvista, pikku nikkaroinnista ja tietenkin niistä korvapuusteista! 😉 

****

 Tänään olenkin siis shoppailut punaistamaitoa & aitoa voita ja laittanut jauhot pöllyämään! 🙂 Tässä postauksessa olevat kuvat ovat siis lopputuloksesta lähtötilanteeseen, jos joku muukin saa vaikka inspiraation tehdä sydänpuusteja 🙂 Tein kyllä myös kropsua (pannukakkua), mutta sen pakastin niin vikkelään että kuvat jäi napsimatta. Herrkullisen näköistä siitäkin tuli!

 

Loppuillan virkkailenkin sitten isoäidinneliöitä oikein urakkakaupalla ja luen sängyssä sukat makkaralla Coco Chanelin elämänkertaa.

Tämmöisistä lauantaipäivistä minä tykkään.

 

neliot_001.jpg

 

 

 

Ihanaa lauantai-iltaa ja Muistakaa Tyylinne, Lyylit! 😉

 

 

 

Suhteet Oma elämä DIY Ajattelin tänään