Häät: Put a ring on it!

 

Mikä voisi olla hääpuvun etsinnän jälkeen yksi kivoimmista häihin liittyvistä ”tehtävistä” ?

              pink-diamond-rings.jpg

 

No näiden ihanien timanttisormusten katseleminen, tietenkin! 🙂

 

Mä olin aina kuvitellut olevani en niin sormusihminen. Mutta vastattuani myöntävästi kosintaan ja palattuani maanpinnalle siitä maagisesta hetkestä, huomasin jo kysyväni että ”Heiiii, millon mennään katselemaan sormuksia? Hihii, sormus! Millasenkohan mä haluan??” Ja se siitä en-ole-niin-sormus-ihminen. Olen todellakin.

Kihloja etsiessä kävimme muistaakseni kolmessa liikkeessä, kunnes neljännestä löytyi se sormus. Tarkoitus oli vain katsella valikoimaa ja ehkä ostaa sormukset Kreikasta, jonne oltiin menossa seuraavan viikon maanantaina kahdeksi viikoksi. No, kosinnan jälkeen (tapahtui maanantaina, kuka väittää että maanantait on tylsiä?) keskiviikkona suunnattiin ensin Stockmannille. Palvelu oli sinänsä hyvää, stokkamaista, mutta näin jännää ostosta tehdessä olisin toivonut myyjältä jotain muuta kuin kylmää katsetta ja ”Siitä vaan alat sovitteleen” kommenttia. Sama toistui seuraavissa liikkeissä, joiden jälkeen pidettiin mietintätauko. Sormukset oli nättejä, mutta tuntui ettei myyjät oikein kuunnelleet millaista olin etsimässä. Turhauduin ja olis tehnyt mieli kirkua että ”Ettekö tajua miten jännää tää on, olkaa nyt vähän enemmän mukana!” . En suostunu luovuttaa vielä siltä päivältä ja sanoin että käydään vielä tuossa Kultajousessa ja sit voidaan mennä syömään.

Ja siellä oli aivan ihanaihana myyjä! Keskittyi meihin, kesti pähkäilyni, viilasi erittäin hyvän hinnan kun huomasi, että tämä se on:

 C28371.jpg

Ja tälle pitäisi löytyä nyt kaveri

 

Olen kyllä ollut niin tyytyväinen tuohon kaunokaiseen! Ja nyt kun on vähän kokemusta sormussovittelusta, niin en ole ottanut niin nokkiini, vaikka vihkiä katsellessamme palvelu on ollut melkeimpä jäisempää kuin kihloja etsiessä. Myyjät eivät keskity, eivät myy eli tee tarjousta kunnon paketista, johon sisältyisi kihlojen kiillotukset ja kaiverrukset ja itse sormus. En tiedä ollaanko vaan oltu sattumalta huonoon aikaan liikenteessä vai mitä, mutta kyllä sitä nyt toivoisi, että jos laittaa rahaa likoon yli tonnin, niin palvelu olisi vähän keskittyneenpää ja ostokseen tähtäävää.  Onneksi on aikaa ja sillä välin voi tutkia mikä miellyttäisi eniten? Ehkä joku näistä?

C29017.jpg

 

C27710.jpg

 

C29616.jpg

 

C27054.jpg

 

Mitäs tykkäätte? Vai jotain värikkäämpää?

C28301_z.jpg

 

 

Timanttista maanantaita tyypit!

 

 

…Mä vielä täällä parantelen oloani, mutta sehän onnistuu hyvin näitä ihastellessa! 🙂

 

Muoti Oma elämä Rakkaus Trendit

Eieieieiei EI…

 

…mennyt ihan niin kuin ajattelin! 

 

pk.jpg

Se siitä lähden toimistolta torstaina hieman aiemmin ihanan ja rentouttavan viikonlopun viettoon – suunnitelmasta!

 

Kävi nimittäin juuri noin kuten tuossa kuvassa! Oltiin siis matkalla Miehen kanssa kohti kivaa kahden yön kylpylälomaa ja kappas, puoli tuntia matkan aloituksesta aloin voimaan todella pahoin. Luulin aluksi että söin liian kiireisen lounaan töissä ennen lähtöä, mutta eipä se tainnut siitä johtua.

Hotellille päästyämme olo oli jo sellainen, että pitelin vain nenääni, koska kaikki hajut saivat voimaan erittäin pahoin. Illan mittaan oli selvää, että jonkin virus tässä nyt on kyseessä. Vaikeroin illan oksennustaudin ja korkean kuumeen kourissa. Siinä jäi omalta osaltani salitreeni, kylpylöinti ja illallinen kivassa ravintolassa väliin. Miehellä ei onneksi tuntunut olevan mitään oireita, joten edes hän koitti nauttia kylpylän antimista. 

Saimme aamiaisen huoneeseen seuraavana aamuna ja samalla tieto kipeydestäni oli kulkeutunut myös hotellin terveydenhoitajalle. Hän tulikin tutkimaan olotilaani aamupäivällä ja suositteli pysyttelemään huoneessa etten tartuttaisi muita. Öö, eipä kyllä olisi ollut edes voimia liikkua muualla kuin huoneessa. Sielläpä sitten lähinnä nukuin koko ”lomamme” ajan. 

Tänä aamuna sitten uskaltauduin ja ylipäätään jaksoin astua huoneesta ulos ja aamiaiselle. Sitten aloitimme kotimatkan teon ja totesimme, että kunto ei riitä menemään tänne .Niinpä vaan suoraan kotiin ja taas peiton alle. 

 

Tänään piti myös olla tyttöjenilta ihanien typyjen kanssa, joita en oo nähnyt kuukausiin! Arvatkaa vaan kuinka paljon harmittaa! Mutta eipä tämmöiselle mitään voi. Onneksi olo alkaa jo helpottua. Voimatkin palaavat pikkuhiljaa. Ja migreeni, jonka tottakai sain nukuttuani pari päivää hotellin kamalilla tyynyillä. 

 

Yksi asia tässä kaikessa kuitenkin mietityttää. Miksi aina Turussa? Nimittäin viimeksi kaksi vuotta sitten kun olimme kylpylälomalla, olimme kummatkin siellä kipeinä. Ja silloinkin olimme Turussa. Pitääkö tässä siis vaihtaa ilmansuuntaa kylpylälomailun suhteen vai mitä ihmettä? 😀

 

Kivaa viikonlopun jatkoa kuitenkin teille muille! Mä taidan kohta siirtyä taas untenmaille..yllätys yllätys.

 

 

Niin ja hei, hyvää kiinalaista uutta vuotta myös! 🙂

 

Kuva täältä

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo