Ostin Italiasta Montecatini di Termestä heräteostoksena Roberta di Camerinon  käsilaukun. Ihan vain sielun hoidoksi. Olin kiertänyt Toscanaa isoäitini kanssa viikon verran, ja turhauduin, kun jouduin poistumaan Firenzestäkin ilman ostoksia. Vanha isoäitini ei tietenkän jaksanut juosta kaupoissa. Lähdin itsekseni iltakävelylle, marssin suoraan laukkuliikkeeseen ja kysyin näyteikkunassa olevan laukun hintaa 318 euroa. Liikaa. Törkeän paljon liikaa. Myyjä […]

Minulla on kenkäpareja 72. Tein eilen jokakeväisen kenkäinventaarion. Siinä arvioin kenkien huoltotarpeen, vien osan suutarille, osan paikkailen pikaliimalla ja lankilla. Hyvin harvoin heitän kenkiä pois. Vain niitä jokapäiväisessä käytössä olleita, yleensä tarinattomia.   Toiset kerää matkoiltaan posliininorsuja, minä ostan kenkiä. Jokainen kenkäpari muistuttaa lomasta, seikkailusta, reissusta, ihmisistä. Yhtään näistä tarinakengistä en ole ostanut tarpeeseen. Yhdetkään […]

Kiihkeä kirjastonhoitaja, joka lukee kirjallisuutta sillä silmällä. Innoittuu Decameronesta ja Kravun kääntöpiiristä, mutta kyllä huokailua hyllyjen välissä aiheuttavat monet, monet muutkin niteet.

Olen vihdoin saanut rakennettua elämäni Suomeen. Monesti olen yrittänyt, harvemmin onnistunut. Olen tosin yrittänyt rakentaa elämään moneen muuhunkin maahan, vakaana aikeenani jäädä aina pysyvästi. Joka kerta uteliaisuus on voittanut, ja on ollut pakko lähteä vielä kertalleen. Olen etsinyt kotia ja paikkaa sydämelle ja mielelle. Italiasta pariinkin otteeseen, kun kuvittelin, että mikään ei ole niin parasta […]

Minua kosittiin viikko sitten. Joulun ratoksi anoppi järjesti vanhat kunnon kahvittelukihlajaiset sukulaisille.  Rakastan kahvitteluetikettiä, sitä vanhan kansan tyyliä, kun kahvikupeille on asetit ja tarjolla on täytekakkua ja pullakranssia. Kun pöydän ympärillä jutellaan kylän ja suvun juorut. Kun lapsille tarjotaan limsaa, mutta heidät istutetaan silti samaan pöytään mummujen kanssa. Minut on kasvatettu kahvipöydän ääressä, nimikoitu hopealusikka […]