Kertaalleen koeajettuja elämiä
Olen vihdoin saanut rakennettua elämäni Suomeen. Monesti olen yrittänyt, harvemmin onnistunut. Olen tosin yrittänyt rakentaa elämään moneen muuhunkin maahan, vakaana aikeenani jäädä aina pysyvästi. Joka kerta uteliaisuus on voittanut, ja on ollut pakko lähteä vielä kertalleen. Olen etsinyt kotia ja paikkaa sydämelle ja mielelle. Italiasta pariinkin otteeseen, kun kuvittelin, että mikään ei ole niin parasta kuin asua Torinossa ja olla töissä jäätelöbaarissa. Toisen kerran olin vakuuttunut, että Toscana tarjoaa kaiken sen, mitä kaipaan – ihanaa työtä, rantaa, tuoksuvaa maaseutua. Näiden yritysten jälkeen päädyin Vietnamiin, kokeilin Turkkiakin.
Kun päätin palata kokeilemaan Suomea, olin varma, että kuusi kuukautta on maksimi. Olin kyllästynyt vaihtamaan puolen vuoden välein maata, ystäviä, työtovereita, raahaamaan elämää matkalaukussa. Jättämään rakkaita ihmisiä taakseni. Rakastuin elämän helppouteen. Rakastuin siisteyteen, hiljaisuuteen, väljyyteen. Asioiden helppoon hoitamiseen. Siihen, että poliisi ei pysäytä ja vaadi nähdä työskentelylupaa. Siihen, että en saa kaupassa kassalta huutoja, kun he eivät tunnista Visa Electronia. Siihen, että joudun aina kertaamaan tiettyjä faktoja kotimaastani: Kimi Räikkönen, joulupukki, lumi, jääkarhut. Siihen, että minua palvellaan virastoissa ilman lahjusrahaa.
Ennen kaikkea, rakastuin viikonloppuihin ja vapaa-aikaan. Kaksi päivää vapaata JOKA viikko on luksusta, kun viimeiset vuodet on tehnyt töitä 24/7.
Nyt, kun olen kyllästänyt itseni matkustamisella, kaukokaipuun riittää tyydyttämään normaalin mittaiset lomat. Voin ja uskallan matkustaa ilman, että haluan muuttaa asumaan joka paikkaan, missä käyn. Ja nyt matkoiltakin saa enemmän irti, kun ei tarvitse selvittää tylsiä virastoasioita ja tapella vuokranmaksusta. Voi täysin itsekkäästi tutustua vain niihin nähtävyyksiin, jotka kiinnostavat oikeasti. Tai olla tutustumatta, maata rannalla tai istua viinibaarissa.
Olen onnellisessa asemassa, että olen pystynyt koeajamaan erilaisia elämiä. Minulla on ollut mahdollisuus valita niistä mieleiseni. Ja yllättäen se olikin se alkuperäinen, sisältö on vain vaihtunut matkan varrella. Nyt se oikea, paras ja täydellinen. Minun ikioma elämäni. Ja se on täynnä muistoja, jollaisia en olisi ikinä pystynyt villeimmissä kuvitelmissanikaan uskomaan todeksi.