Pakopaikkana maailma

Tiedättekö sen tunteen, kun kirjan tai elokuvan jälkeen jää elämään juuri koettuun – nähtyyn tai luettuun maailmaan? En tiedä tapahtuuko se kaikille niin vahvasti. Minulla on muutama elokuva, jotka ovat vaikuttaneet minuun syvästi. Ne ovat samoja elokuvia, joihin palaan aina uudelleen. Ja joka kerta ne vaikuttavat samoin. Ne eivät välttämättä ole elokuvataiteen helmiä, mutta niissä on ollut jotain hyvin lähelle pääsevää ja juuri minua koskettavaa.

Minulla on ne lähes kaikki itselläni ja ne kulkevat mukanani kaikille pidemmille matkoille. Niiden tarinat ahmaisevat minut mukanaan niin täydellisesti, että ne toimivat pakopaikkana. 

Kaikkein rajuimman ja raaimman vaikutuksen minuun teki The City of God, jonka seurauksena halusin adoptoida kaikki maailman orvot ja huonoissa oloissa elävät lapset. Se todellisuus, missä maailman miljoonan pikkulapset elävät, on jotakin sellaista mitä ei suomalaiselta kotisohvalta pysty ymmärtämään. Ja jos väittää ymmärtävänsä – se on jo meilkein kuin häpäisisi noiden lasten hädän. Tämä elokuva ei ole niitä minun pakopaikkaelokuviani. Mutta tämän seurauksena aion hankkia kummilapsen jostakin kehitysmaasta. Vaikka panos tuntuu pieneltä, se on kuitenkin yhden ihmisen kokonainen elämä.

Elokuviin suhtaudutaan viihteenä. Niistä halutaan nauttia. Ja ovathan ne edelleen jossain määrin luksusta. Haluaisin tietää kuinka paljon maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähteen yhtään ainutta elokuvaa. Mikä heidän arjesta pakenemisen keino on? Ei heillä ole sellaista. 

Minä tarraudun Ameliehen, Dogvilleen, Moulin Rougeen, satuihin, kannan niitä mukanani maailmassa, josta haluan välillä pois. Ne ovat näkymätön ovi pois silloin, kun ei halua olla paikalla. Ne ovat niin suuri osa elämäämme, ettemme osaisi kuvitella maailmaa ilman elokuvaa, kirjallisuutta, musiikkia, taidetta. Koska meillä on tämä toiseen maailmaan pakenemisen mahdollisuus, ehkä meillä on sen avulla voimaa kohdata paha maailmaa ja yrittää tehdä siitä parempi paikka? 

Ajattele, jos tekisit aina yhden hyvä teon, kun olet nähnyt elokuvan, käynyt konsertissa, keikalla, balettiesityksessä, taidenäyttelyssä. Ihan vaan, koska sinulla on mahdollisuus siihen. Siitä saattaa tulla jopa vielä parempi mieli. 

Hyvinvointi Hyvä olo Leffat ja sarjat Suosittelen

Kertaalleen koeajettuja elämiä

Olen vihdoin saanut rakennettua elämäni Suomeen. Monesti olen yrittänyt, harvemmin onnistunut. Olen tosin yrittänyt rakentaa elämään moneen muuhunkin maahan, vakaana aikeenani jäädä aina pysyvästi. Joka kerta uteliaisuus on voittanut, ja on ollut pakko lähteä vielä kertalleen. Olen etsinyt kotia ja paikkaa sydämelle ja mielelle. Italiasta pariinkin otteeseen, kun kuvittelin, että mikään ei ole niin parasta kuin asua Torinossa ja olla töissä jäätelöbaarissa. Toisen kerran olin vakuuttunut, että Toscana tarjoaa kaiken sen, mitä kaipaan – ihanaa työtä, rantaa, tuoksuvaa maaseutua. Näiden yritysten jälkeen päädyin Vietnamiin, kokeilin Turkkiakin. 

Kun päätin palata kokeilemaan Suomea, olin varma, että kuusi kuukautta on maksimi. Olin kyllästynyt vaihtamaan puolen vuoden välein maata, ystäviä, työtovereita, raahaamaan elämää matkalaukussa. Jättämään rakkaita ihmisiä taakseni. Rakastuin elämän helppouteen. Rakastuin siisteyteen, hiljaisuuteen, väljyyteen. Asioiden helppoon hoitamiseen. Siihen, että poliisi ei pysäytä ja vaadi nähdä työskentelylupaa. Siihen, että en saa kaupassa kassalta huutoja, kun he eivät tunnista Visa Electronia. Siihen, että joudun aina kertaamaan tiettyjä faktoja kotimaastani: Kimi Räikkönen, joulupukki, lumi, jääkarhut. Siihen, että minua palvellaan virastoissa ilman lahjusrahaa. 

Ennen kaikkea, rakastuin viikonloppuihin ja vapaa-aikaan. Kaksi päivää vapaata JOKA viikko on luksusta, kun viimeiset vuodet on tehnyt töitä 24/7. 

Nyt, kun olen kyllästänyt itseni matkustamisella, kaukokaipuun riittää tyydyttämään normaalin mittaiset lomat. Voin ja uskallan matkustaa ilman, että haluan muuttaa asumaan joka paikkaan, missä käyn. Ja nyt matkoiltakin saa enemmän irti, kun ei tarvitse selvittää tylsiä virastoasioita ja tapella vuokranmaksusta. Voi täysin itsekkäästi tutustua vain niihin nähtävyyksiin, jotka kiinnostavat oikeasti. Tai olla tutustumatta, maata rannalla tai istua viinibaarissa. 

Olen onnellisessa asemassa, että olen pystynyt koeajamaan erilaisia elämiä. Minulla on ollut mahdollisuus valita niistä mieleiseni. Ja yllättäen se olikin se alkuperäinen, sisältö on vain vaihtunut matkan varrella. Nyt se oikea, paras ja täydellinen. Minun ikioma elämäni. Ja se on täynnä muistoja, jollaisia en olisi ikinä pystynyt villeimmissä kuvitelmissanikaan uskomaan todeksi.  

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Matkat