Onnea etsimässä
Vaihtojakson puoliväli on nyt saavutettu. Näinä kahtena kuukautena olen jo saanut niin huikeita kokemuksia. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, nähnyt uusia kaupunkeja ja maita ja tehnyt asioita, joista olen aiemmin vain unelmoinut.
Minulle on ollut alusta asti selvää, että vaihtojakson jälkeen palaan kotiin, Suomeen. Mutta entä kun se ei tunnukaan välttämättä enää kodilta? Palaaminen tuntuu tällä hetkellä enemmän pakolta kuin siltä, että kotiin olisi ihana palata. Belgiassa tunnen vihdoin monen vuoden jälkeen että voin hengittää, olla oma itseni. Suomessa olen jo pitkään tuntenut olevani ulkopuolinen ja miettinyt paljon käytöstäni. Belgiassa en koe olevani liian puhelias, liian kovaääninen, liikaa esillä. Suomessa en kehtaa pyytää apua, mutta Belgiassa ihmiset haluavat auttaa kysymättäkin. Luultavasti Belgiasta löytäisin mieluisen työpaikankin helpommin kuin Suomesta (jos nyt laitetaan kielimuuri sivuun), sillä järjestötyö on lähellä sydäntäni ja se on tosi iso juttu täällä.
Älkää käsittäkö väärin, ikävöin kyllä kauheasti kaikkia läheisiäni Suomessa ja otan heihin aina ensimmäisenä yhteyttä vaikeuksien kohdatessa. Ja tiedän, että kahdessa kuukaudessa kauheasti vielä tiedä elämästä muualla mitään ja että vaihtojakso on täysin eri asia kuin työskentely ulkomailla. Minulla on kuitenkin aika rankkaa täällä tehdessäni harjoittelua ja opiskellessani samaan aikaan. Olen saanut muutamia hermoromahduksia taistellessani koulutehtävien, kielimuurin ja kaiken uuden kanssa. Silti olen onnellisempi kuin vuosiin. Minusta tuntuu, että olen kliseisesti kasvanut täysin uusiin mittoihin ihmisenä ja että Belgiassa saan enemmän irti potentiaalistani. Olen aina pelännyt muutosta. Olen niitä ihmisiä, jotka vähän turhan usein ajattelevat, että mieluummin tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. Onneksi en pelännyt liikaa tarttuessani tähän mahdollisuuteen, sillä jatkan sitten elämääni Suomessa tai muutan muualle, olen muuttunut ihmisenä.
Postauksen kuvat parin viikon takaiselta Pariisin -matkalta, jossa tämä postauskin sai alkunsa