Työharjoittelua alkaa olla kuukausi takana, joten työharkkapaikkani toiminta on tässä pikku hiljaa käynyt tutuksi. Työharjoitteluani suoritan siis vzw Jongissa, joka on suuri voittoa tavoittelematon järjestö, jonka pääasiallinen tehtävä on taata Belgian lain mukainen nuorisotyö Gentissä. Keski-Euroopassa järjestötyöllä on paljon suurempi jalansija kuin koto-Suomessa, ja täällä hyvin suuri osa sosiaalityöstä tehdään järjestöpohjalta. Esimerkiksi Gentin kaupunki on ulkoistanut kaiken ennaltaehkäisevän nuorisotyön vzw Jongille. Vzw Jongin toiminta on kuitenkin melko samanlaista kuin kaupungin nuorisotalojen toiminta: vzw Jong omistaa viidessä naapurustossa nuorisotaloja, jonne voi tulla eri ikäisiä nuoria hengailemaan ilman mitään pakkoja. He voivat pelata pingistä, tietokonepelejä, tehdä läksyjä ja mitä nyt nuoret tekevätkään. Lisäksi nuorten kanssa tehdään retkiä ja he saavat tarvittaessa apua sosiaalityöntekijöiltä ja nuoriso-ohjaajilta.

Minun työharjoitteluni ei kuitenkaan tapahdu järjestön normaalissa toimintaympäristössä. Harjoittelupaikkani on BOP-projekti, joka tarkoittaa suurin piirtein naapurustoliikuntaprojektia. Työmme on etsivää sosiaalityötä ja välineenä käytämme liikuntaa. Toisin kuin emojärjestö, joka keskittyy nuoriin ikähaarukalla 6-25 vuotta, projektimme työskentelee kaiken ikäisten kanssa vauvasta vaariin. Lisäksi työskentelemme koko Gentin alueella, toisin kuin järjestö muuten. Mielestäni tämä on melko kunnianhimoinen työskentelymalli, sillä projektissa on 10 työntekijää, kun yleensä yhden naapuruston alueella työskentelee pari työntekijää per ikäryhmä. Itse pidän tästä työskentelymallista kuitenkin paljon ja koen sen erittäin hyödyllisenä. Monilla ihmisillä on huonoja kokemuksia viranomaisista, joten he eivät välttämättä suoraan marssi sosiaalitoimistoon hakemaan apua. Etsivä sosiaalityö on muutenkin täällä paljon isommassa asemassa eikä projektimme ole ainoa etsivää sosiaalityötä edustava taho. Täällä on sosiaalityöntekijöitä, jotka ihan kaduilla käyvät juttelemassa ihmisten kanssa. Tietysti mikään ei ole täydellistä ja täälläkin jää ihmisiä turvaverkon ulkopuolelle, mutta Belgiassa sosiaalityö menee enemmän ihmisen luokse kuin Suomessa.

Toki liikuntaa tehdessä tavoitteenamme on myös innostaa ihmisiä liikkumaan. Esimerkiksi monet nuoret jäävät liikuntaharrastusten ulkopuolelle esimerkiksi sen takia, etteivät osaa hakeutua liikuntaseuroihin. Tavoitteenamme on madaltaa kynnystä lähteä harrastamaan uutta lajia. Projektillamme on myös tietty määrä rahaa Gentin kaupungilta ihmisten liikuntaharrastuksen tukemiseen. Työskentelemme pääosin ns. ”huonommilla” asuinalueilla ihmisryhmien kanssa, jotka ovat haavoittuvassa asemassa ja usein elävät tukien varassa. Jos esimerkiksi nuori haluaisi aloittaa tanssiharrastuksen, mutta hänen perheellään ei ole siihen varaa, voi työntekijämme oman harkintansa perusteella maksaa 80 prosenttia harrastusmaksusta, jos nuori perheineen maksaa 20 prosenttia.

Projekti on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että naapuruston asukkaiden osallisuuden lisäksi tähdätään myös työntekijöiden osallisuuteen. Kaikki projektin työntekijät ovat pitkäaikaistyöttömiä (vähintään 2 vuotta työttömyyttä) ja heillä ei ole peruskoulun päättötodistusta. Monet ovat maahanmuuttajataustaisia, joilla on voinut olla kieliongelmia tai heidän kotimaansa tutkintoa ei ole hyväksytty, joillain on taustalla päihdeongelmia. Kaikki työntekijät tekevät osa-aikaista työtä ja he saavat tukea opiskeluun samalla. Projektissa työskentelee job coach ja projektikoordinaattori. joilla on sosiaalityön korkeakoulututkinto ja jotka tukevat työntekijöitä töihin ja opiskeluun liittyvissä asioissa. Tavoitteena on, että projektissa ei olla lopun elämää töissä, vaan projekti toimisi ponnahduslautana muihin töihin.

Harjoittelun ohjaajani sanoi, että yksi tavoitteeni harjoittelun aikana on päästä ulos mukavuusalueeltani. Palloilulajit ovat jo itsessään pois mukavuusalueeltani, mutta olen yllättänyt itseni huomaamalla, että olenkin ihan hyvä esim. sulkapallossa ja petankissa. Tuo pallo lähinnä pientä punaista palloa on minun, jee!

Projektissa mukavinta on se, että työntekijät saavat toteuttaa liikuntalajeja hyvin paljon oman mielenkiintonsa ja osaamisensa mukaan. Projektin eräs työntekijä on entinen koripallovalmentaja, joten hän käy opettamassa koripalloa nuorille. Projektissa on vähän naisia, mutta kaksi naistyöntekijäämme ohjaavat ryhmäliikuntatunteja. Minuakin kannustetaan tekemään asioita oman mielenkiintoni mukaan ja koen suorastaan pientä painostusta sen suuntaan, että opettaisin joskus salsan perusaskelia tapahtumissamme… 😀

Tämän postauksen kuvat ovat viime lauantain petankkikilpailusta, joita järjestämme kerran kuussa eri naapurustoissa. Eräällä klubitalolla oli ihan katettu petankkihalli, joten peli onnistuu säällä kuin säällä. Paikalliset ikäihmiset olivat todella ammattimaisia petankin pelaajia, monilla oli omat pallot ja pelit ja vehkeet mukana. Itse en ole koskaan pelannut petankkia rajatulla alueella, puutarhassa on joskus tullut petankkia viskottua aika omin säännöin. Yllätyin siitä, kuinka hyvin moni osallistujista puhui edes jonkin verran englantia. Vaikka minulla oli erään pelaajan tytär tulkkina, niin peli olisi varmasti luonnistunut ilman häntäkin.

Yhteisöllisyys on paljon isompi juttu Belgiassa kuin Suomessa. Joka naapurustossa on kaupungin ylläpitämä klubitalo eläkeikäisille, jossa voi syödä lounasta, pelata petankkia, korttia tai biljardia ja tavata tuttuja. Klubitalojen työntekijät ovat myös paikallisia eläkeläisiä, jotka ainakin useimmiten ovat vapaaehtoistyössä. Vaikka klubitalot ovat pääosin eläkeikäisille, niin tapahtumissa, kuten petankkikilpailussa tai tietokilpailussa, on usein useita sukupolvia vauvasta vaariin ja myös esimerkiksi vammaisia ihmisiä. Lisäksi suomalaiselle hämmästyttävää on se, että klubitaloilla tarjoillaan alkoholijuomia eläkeläisille sopivaan hintaan. Kaupunki siis periaatteessa tukee sitä, että paikallisilla on varaa käydä oluella esimerkiksi petankkipelien välissä 😀 Mielestäni on hienoa, että kaupunki tukee eläkeläisten kotoa poistumista ja on järjestänyt yhteisiä oleskelutiloja. Vaikka kaupunki onkin todella pieni, voi kynnys kotoa poistumiselle olla muuten aivan liian suuri jos klubitalo ei ole ihan heti nurkan takana.

Lopuksi vielä tämmöinen kaveri, joka olisi mielellään osallistunut petankkipeliin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!