Kulttuurishokki
Viimeiset pari viikkoa on mennyt varsin tukka putkella viilettäen edelleen. Pää ei meinaa sisäistää sitä, että täällä tulisi elää normaalia elämää eikä normaalissa elämässä pääni, kroppani ja lompakkoni kestä lyhyitä yöunia, ulkona syömistä ja jatkuvaa reissailua. Harjoittelupaikassani päivät kuluvat edelleen melko lailla toimintaan tutustuessa enkä jotenkaan saa aikaiseksi kerrottua mitään fiksua työstäni. Niinpä kerron jälleen kerran elämästäni täällä niin eksoottisessa Belgiassa (sarkasmi).
Kotikaupunkini Gent
Vaikka ollaankin toisessa Euroopan unionin maassa, niin kulttuurillisia eroja löytyy paljon. Ensimmäisenä järkytyksenä on tullut korttimaksumahdollisuuden puute. Suomessa en käytä oikeastaan ikinä käteistä ja lomamatkoilla Euroopassa olen tottunut siihen, että kyllähän ainakin luottokortti kelpaa. No ei kelpaa täällä. Bussikorttia ei voi maksaa kortilla, junalippua ei voi ostaa automaatista kortilla, halpisruokakaupoissa ei voi maksaa kortilla… Monissa paikoissa on kyllä kortinlukulaitteet, mutta ne hyväksyvät vain belgialaisia kortteja. Ja koska pankkitilin avaaminen ennen kaupunkiin rekisteröitymistä on käytännössä mahdotonta ja rekisteröityminen kestää pienen ikuisuuden, niin eipä sitten maksella kortilla. Eipä ole vain kerran tai kaksi tullut juostua ympäri kaupunkia etsimässä pankkiautomaattia. Ja kyllä taas pankkini Suomessa kiittää, kun saavat joka käteisnostosta provikkaa.
Maisema Bruggessa
Lisäksi paikalliset aukioloajat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Belgia on katolinen maa, joten sunnuntaisin pääosin kaikki on kiinni. Edes isot kansainväliset vaateketjut eivät pidä liikkeitään auki sunnuntaisin etenkään täällä Gentissä. Jos löytää aukiolevan ruokakaupan, niin voi olla varma että hinnat huimaavat jopa suomalaisen päätä. Tavallisina arkipäivinäkin saa pitää kiirettä ja polkea polkupyörää urakalla töiden jälkeen jos meinaa ehtiä shoppailemaan: normaali sulkemisaika kun vaatekaupoille on kello 18. Lisäksi ainakin virastoilla ja pankeilla on tapana pitää tunnin mittainen lounastauko keskellä päivää. Hoida siinä sitten pankkiasioita.
Bruggen keskustaa
Belgiahan on tunnettu herkuistaan, mutta ehkä eniten paikalliset rakastavat leipää. Täytetty leipä on suosittu lounasvaihtoehto ja kaupat pursuilevat erilaisia paistopisteherkkuja. Kuitenkin gluteenittomuus on melko tuntematon käsite täällä ja itsehän noudatan terveyssyistä gluteenitonta ruokavaliota. Ruokaostokseni olen joutunut hajauttamaan useampaan eri kauppaan, sillä suosimassani halpisketju-Aldissa ei varmaan olla edes kuultu gluteenittomuudesta tai laktoosittomuudesta. Iltaisin paikalliset lähtevät toki oluelle, joka on naurettavan halpaa täällä. Keskustan pubissa kallis olut oli neljä euroa 😀 Iltaoluen jälkeen haetaan ranskikset frituurista eli paikalliselta snägäriltä, joka myy ranskalaisia ja muita uppopaistettavia herkkuja. Kuitenkin jostain kumman syystä paikalliset eivät ole ihan valtavan lihavaa sakkia. Toisaalta etenkin täällä nuorten kansoittamassa Gentissä kasvisruokavalio on myös erittäin suosittu ja kaupoista löytyy vaikka mitä kasvisruokavalioon.
Atlantin rannikolla Oostendessa
Noloimmat tilanteet ovat varmaan tapahtuneet paikallisten tervehdysten kanssa. Belgiassahan on tapana suudella kerran poskelle kun tavataan tai hyvästellään ystäviä. Minähän en suomalaisena ole tätä vieläkään sisäistänyt ja yleensä ensireaktio huulet törröllään lähestyvään ystävään on ”mitä helkkaria?”. Viime viikolla eräs ystäväni oli pussaamassa poskelle ja hämmentyneen reaktioni jälkeen nauroi, että ”Unohdin, että te suomalaiset olette kylmästä maasta, jossa ei lähestytä ihmisiä.”. Pakkaa sekoittaa myös se, että Flandersin alueella asuu ja vierailee paljon hollantilaisia, joilla on taas tapana suudella kolme kertaa. Onneksi he yleensä muistuttavat tästä erilaisesta taipumuksestaan. Vaikeinta on kuitenkin ehkä tavata täällä asuvia suomalaisia. Jos tapaan ystäviäni Suomessa, halaan heitä. Mitä ihmettä täällä pitäisi tehdä suomalaisten kanssa, halaanko vai suutelenko vai mitä?
Kaunein näkemäni kirkko sijaitsee Oostendessa
Kuitenkin kaiken kaikkiaan olen kotiutunut todella hyvin Belgiaan. Olen tutustunut niin mahtaviin ihmisiin, että monesti iltaisin ihmettelen kuinka onnekas olenkaan päästyäni suorittamaan vaihtojaksoani täällä.
