Toimiva marraskuu ja miten se saavutetaan
Juma! Olipa tiukka marraskuu. Olen tehnyt töitä niin maan saamaristi. Löysää hetkeä ei ole ollut, mutta sitäkin enemmän hyviä. Tämä on ollut marraskuu, jolloin pimeys ei ole vetänyt minua mukanaan märkään, kuolleeseen nurmikkoon. Marraskuu, jolloin en ole yhtäkkiä lakannut tekemästä asioita, koska envaanjaksa. Marraskuu, jolloin olen voinut hyvin. Mistä lähtien marraskuut ovat olleet tällaisia? (Tässä välissä todettakoon, että tiedän, mutten tajua, että joulukuu on jo pitkällä, antakaa siis anteeksi tämä loppusyksyn ja alkutalven yleispätevästi marraskuuksi nimittäminen.)
Tässä marraskuussa olen muun muassa riemuinnut pimeydestä, koska sen ansiosta voi katsella ihmisten verhoja. Verhoja, niin! Tässä marraskuussa olen häkeltynyt, kun ystävät ovat valitelleet ankeita sadepäiviä – mitä, aurinkohan on paistanut ihan jatkuvasti! Ihan tosi: mistä lähtien?
Nyt kerron kuitenkin, mikä on ollut tämän marraskuun ehdottomasti parasta antia. Mikä on se asia, jonka ansiosta maailma, tai ainakin marraskuu, pelastui.
Se on se, että olen huutanut laulanut beibini kanssa jokaisen Leijonakuninkaan ja The Rocky Horror Picture Show’n biisin kovaan ääneen sängyssä nysvätessä. Parempaa ei ole.
