Itsekuri koetuksella eli ensimmäisen maailman ongelma

Pepsin voimalla mennään

 

Jos olisin hetken maailman valtias, aikaistaisin lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeen 28 päivällä 11 tunnilla ja 29 minuutilla. Sen jälkeen julistaisin maailmanrauhan, vapauttaisin mielipidevangit ja lennättäisin Putinin paluulipulla Kuuhun (pitäen sormet ristissä ettei vuonna 2018 venukkiyhdyskunta iske takaisin). Sitten kokoaisin pääsykoekirjoista komean kokon ja viettäisin kahden viikon vapun.

Paluu todellisuuteen: viime viikolla käynnistyivät vappuviikot (huomaa monikko), joten seuraavan kahden viikon ajan on luvassa simaa ja sirkushuveja vuorokauden ympäri niin paljon kuin sielu ja ruumis sietää. Vappu on teekkarin parasta aikaa, niinhän sitä sanotaan. Mutta kun lasketaan yhteen teekkarivappu + yliopistovappu, tuloksena saadaan astetta rankemmat huvit. Allekirjoittanut kun opiskelee poikkeuksellisen poikkitieteellisessä tutkinto-ohjelmassa, joka tarjoaa sekä yliopiston että teknillisen korkeakoulun parhaat puolet.

Vallitseva fakta on myös, että pääsykokeisiin on kirjoitushetkeltä aikaa alle kuukausi. Toisin sanoen ei ole optimaalisin hetki elää kahta viikkoa pellossa perseillen ja liuottaa viimeisiä aivosoluja vettä väkevämpään vaikka kuinka tekisi mieli. Itsekuria koetellaan siis kovin ottein.

Mielessäni kävin läpi muutamia mahdollisia toimintastrategioita helpottamaan tulevaa itsekurin koettelua.

1. Vedän niin railakkaat lärvit heti vappuviikkojen ensimmäisissä bileissä, että seuraavan kahden viikon ajan jo pelkkä ajatus kaljatölkistä saa oksennuksen nousemaan kurkkuun.

2. Ai mikä vappu? Eristäydyn kahdeksi viikoksi kirjaston hiljaiseen lukusaliin ja yritän unohtaa kurjan todellisuuden eli sen että olen eristäyttyneenä kirjaston hiljaiseen lukusaliin.

3. Heitän kirjat seinään, uskottelen itselleni osaavani kaiken metsät ja suot mukaan lukien ja kruunaan kevään ennennäkemättömällä hurvittelukimaralla.

Todellisuudessa jotain edellä mainittujen väliltä.