Onko sattumaa olemassakaan?

Elämä on täynnä hauskoja sattumia. Vai onko sittenkään?

Osa 1. Olin yöjunassa matkalla Rovaniemeltä Helsinkiin. Heräsin Ylivieskan kohdalla ja huomasin, että samaan vaunuun oli noussut työkaverini. Mikä hauska sattuma! Vai oliko sittenkään?

Kumpikaan meistä ei ollut sattumalta matkalla pohjoisesta Helsinkiin emmekä me sattumalta valinneet istumapaikkoja makuuvaunun sijaan. Sattuman kauppaa oli korkeintaan se oliko minulla sinä päivänä jalassa mustat vai valkoiset sukat.

Osa 2. Vietin ystävieni kanssa Uutta Vuotta Istanbulissa. Harhailimme illalla kaupungin katuja kunnes eteemme ilmestyi kolme ruotsalaista. Lopputulos oli ilmainen sisäänpääsy paikalliseen yökerhoon, kalja sekä seuraavan aamun rakidarra. Mikä hauska sattuma! Vai oliko sittenkään?

He eivät olisi päässeet sisään ilman seuraa, sillä turkkilaisen tavan mukaan miesporukoilla ei sellaisiin paikkoihin ollut asiaa. Kolmen kalpean skandinaavitytön bongaaminen lyhyiden tummien turkkilaismiesten joukosta oli tuskin temppu tai mikään.

Osa 3. Päädyin elämäni eeppisimmille treffeille miehen kanssa, johon olin törmännyt sattumalta bussissa. Se, että kyseinen tyyppi nappasi juuri minut saattoi olla sattumaa, treffien eeppisyys ei niinkään. Voitte kuvitella mitä tapahtuu jos lasketaan yhteen Ropeconista rooliasussa ratsastava mies sekä nainen, jolle jopa Game of Thronesissa on liikaa fantasiaa. Epic fail.