Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy

Älä edes yritä.

Tiedän, että jokainen päivä on mahdollisuus pieneen katastrofiin. Vakkarikesätyöpaikassani joidenkin henkilöiden lisämunuaisen kortisolin erityksen kiihtymiseen saattoi riittää mm. jos a) joku on tilannut mansikkajogurtin sijasta banaanijogurttia b) henkilökunnan wc:stä puuttuu käsipaperi. Kuitenkaan en muista kuulleeni yhtään tapausta, jossa potilas olisi tukehtunut mansikkajogurtin klimppiin tai, että leikkaava kirurgi olisi myöhästynyt toimenpiteestä saniteettitilojen puutteellisen varustuksen takia.

Mikään ei koskaan toiminut. Joku jäi hissiin jumiin. Joku unohti tilata potilaalleen päivällisen. Pesukone hajosi. Silti kaikki aina järjestyi. Ja uskon, että olisi järjetynyt myös ilman verenpaineen nousuun liittyvää korrelaatiota.

Kun kaikki loppujen lopuksi toimii ja S-marketin hyllyyn eksynyt paprika ylittää Iltalehden uutiskynnyksen, on naurettavan helppoa paisuttaa arjen normaalit surkeat sattumukset katastrofin mittoihin.

Oikeat katastrofit taas, joiden avulla vakuutusyhtiöt tahkoavat rahaa, ovat mahdottoman epätodennäköisiä. Niin, miksi vakuutusyhtiöitä muuten olisi olemassa?

Folioverhon raottaminen saattaa kuitenkin olla kauheanvaikeaa ja pelottavaa katastrofiuutisten ja kauhuskenaarioiden keskellä kasvaneelle ihmiselle. Riittää, että raottaa päivän lehteä: syöpää, työttömyyttä, lamaa. Apua, miten elämästä ikinä selviää hengissä? (Oikea vastaus on ei mitenkään, jos Juicelta kysytään.)

Minutkin on kasvatettu kielto- ja varoituskylttejä heilutellen. Muistan ne kaikki varoitukset ”karkkia ja tarroja” tarjoavista miehistä isoissa pakettiautoista ja huumeneuloista leikkipuiston ruusumarjapöheikössä. Opin, että äkkisyvän varalta on uitava rannansuuntaisesti ja ettei ulkomailla saa juoda hanavettä. (Ihan kuin sitä olisin koskaan uskonut.)

Todennäköisyyden nimissä kaikkein pahin on kuitenkin kaikkein epätodennäköisin -ja juuri sen takia todennäköisesti jotain mihin ei kuitenkaan olisi osannut varautua. Esimerkiksi ala-asteella en koskaan joutunut juoksemaan pakoon namusetää. Sen sijaan juoksin päin luokallamme olevaa poikaa, minkä seurauksena häneltä irtosi etuhammas ja minulla on edelleen otsassa hänen hampaansa jättämä jälki.

Siskoni lähti kaverinsa kanssa telttailemaan Kroatiaan. Heitä ei ryöstetty eivätkä he saaneet telttaansa yllättäviä yövieraita. Edes lentojen tai matkatavaroiden kanssa ei ollut ongelmia. Sen sijaan heidän matkaansa jarrutti rannikkoa korventaneet metsäpalot.

Jos katastrofin todennäköisyys alkaa nollan ja desimaalipilkun jälkeen, mikä on todennäköistä? Onnistuminen. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy kuten itänaapurissa samovaarien äärellä sanotaan.

 

*kuva täältä http://nyt.fi/fokit/s1305804449093