Luovuuden puristus

Patjaa voi käyttää myös näin.

 

Kukapa ei haluaisi olla luova. Luova keksii oikotien sinun polkiessasi samaa mäkeä päivästä toiseen. Luovuus poikii rahaa ja uusia innovaatioita. Sen lisäksi luovalla näyttää usein olevan hauskempaa kuin vanhoihin kaavoihin kangistuneella. Mutta voiko kuka tahansa olla luova?

Viimeksi eilen olin todistamassa pakon sanelemaa luovuuden puristusta. Olin ryhmätyöhaastattelussa, jossa saimme tehtäväksemme improvisoida uuden käyttötarkoituksen sekä myyntipuheen haastattelijan umpimähkää valitsemalle esineelle. Siinä sitten myin lastenkirjaa istumatyöläisen ryhtihattuna: kirja päässä pysyy selkä suorana ja samalla saa kelpo treenin keskivartalolihaksille.

Toisin kuin tänään, yleensä arki ei pakota luovuuteen. Lähestulkoon kaikkeen arkiseen toimintaan on olemassa yhteiskunnan luoma valmis malli, jota noudaa. Harjaa hampaat aamuin illoin. Syö ruokaympyrän mukaan. Käy peruskoulu ja lukio. Hanki kaupungin kesätyö. Valmistu ammattiin, perusta perhe, osta omakotitalo sekä lapsille kultainennoutaja Roi. On taiteilijoiden, hippien ja muiden luovien hörhöjen etuoikeus asua kerrostalokaksion sijasta kommuunissa, kieltäytyä turvallisesta 8-17 kokopäivätyöstä ja tehdä keskiarvosta poikkeavia valintoja.

Luovuuteen kannustetaan ja luovuutta pelätään. Mediatorvi toitottaa, että Suomeen tarvitaan yrittäjyyttä, mutta samalla riskeistä maalataan uhkakuvia ja konkurssia kammotaan kuin ruttoa. Epäonnistuminen on julkinen häpeä ja taloudellinen suo. On turvallisempaa valita kunnallinen virka, jossa joka kuun viimeinen päivä tilille napsahtaa vakiosumma kahisevaa kuin lähteä kehittämään epävarmaa ideaa.

Kaikesta huolimatta luovuutta ihaillaan ja ihmetellään. Luovuudessa on jotain merkillisen mystistä ja kiehtovaa. Ihmetellään kuinka joku pystyy säveltämään, kirjoittamaan kirjan tai keksimään toimivan liikeidean. Loppujen lopuksi usein päädytään ajattelemaan luovuuden olevan sisäään rakennettu ominaisuus, jonka toinen saa syntymälahjanaan ja toinen ei.

Niin kutsutun luovan alan väki saattaa olla toista mieltä luovuuden mystiikasta. Tietääkseni heillä ei ole tapana rientää töihin laiturin 9 ja ¾ kautta tai kesken urakan hakea inspiraatiota vanhan vaatekaapin kätköistä. Tyhjä näyttö ei täyty taikasanojen käskystä tai sadetanssia tanssimalla.

Kuten eilen todistin, idea tulee kun idean on tultava. Ammattilaisella deadlinen lähestyminen viimeistään pakottaa puristamaan luovuuden tuotoksen. Ideat eivät lentele ulkoavaruudessa tavallisten kansalaisten ulottumattomissa vaan sijaitsevat aivan meidän omissa aivoissamme.

Uskon luovuuden olevan enemmän kyse rohkeudesta ja halusta toimia kuin kyvystä synnyttää ennennäkemättömiä innovaatioita. Toiminnan kautta ideoilla on tapana jalostua ja kehittyä. Yrityksissä kehitystä ohjaa kysynnän ja tarjonnan laki. Matkan varrella osa ideoista lentää toimimattomien innovaatioiden romukoppaan, mutta se on oleellinen osa prosessia ja merkki nousujohteisesta toiminnasta. Kuten jenkkilässä sanotaan, ilman konkurssia ei ole todellista yrittäjää. Ilman toimintaa ei ole luovuuttakaan.