Myynnin tärkeydestä

Eräs myyjä taisi onnistua tehtävässään. Vakuuttamaan, että minulla on pakottava tarve hänen tuotteelleen. Tuotteelle, joka on uravalinnasta riippumatta avain menestykseen ja mammonaan. Todistetusti tämän tuotteen avulla on mahdollista saada lentokoneessa ylimääräinen ilmainen lounas sekä hotellissa päivitys astetta parempaan sviittiin. Tämä tuote on myynnin taito.

Kyseinen myyjä ei ollut kuka tahansa naapurin sälli, vaan Nuorkauppakamarin puhekilpailun Suomen mestari Arttu Hujanen. Tapahtuman järjestäjänä Tampere ES (ei eurosinkut vaan entrepreuship society).

Sanotaan, että myynnin taito on yksi eniten yksilön menestykseen vaikuttavista tekijöistä. Sillä kaikki me elämme myymällä jotain kuten jo R.L. Stevenson tokaisi. Myymme uskottavuutta, ideoita, ajatuksia, itseämme… Ja siinä sivussa tuotteita ja palveluja. Koulutus, tietotaito ja henkinen pääoma eivät pääse oikeuksiinsa ellei niiden tärkeyttä saa vakuutettua. Ellei kykene herättämään muissa ihmisissä halua ja tarvetta toimintaan.

Esimerkkejä arjen myyntitilanteista ei tarvitse etsiä kaukaa. Käsi ylös, kuka ei silloin tällöin haluaisi neuvotella vapautusta tiskivuorosta? Onnistuneesta työhaastattelusta tai asuntokaupasta puhumattakaan.

On valitettava totuus ettei Suomen koululaitos ole ottanut tavoitteekseen myynti-ja esiintymistaitojen opetusta. Kieliä, matematiikka ja vuosilukuja opetetaan yllinkyllin, muttei sitä miten yhdistää tieto esiintymiseen. Muutama hassu ryhmätyö luokan edessä per vuosi ei paljon mieltä lämmitä. Käytännössä opit esiintymiseen on haettava koulumaailman ulkopuolelta.

Mutta mistä? Uskon ettei sopivia harjoitustilanteita tarvitse hakemalla hakea: niitä on arkemme täynnä kun vain huomaamme kohdistaa huomiomme niihin. Neuvotteluja, palavereja, tapahtumia… Toki taidon harjaannuttaminen vaatii sen, että siirtyy ulos omalta mukavuusalueeltaan ja ottaa haasteen vastaan. Että otamme vastaan tarjoituvan esiintymistilaisuuden tai lähdemme koettelemaan verkostoitumistaitojamme uusia ihmisiä täynnä olevaan tapahtumaan.

Teoriapohjaa vahvistamaan suosittelen myös alan klassikoksi muodostunutta teosta, Dale Carnegien Miten saan ystäviä, mestystä, vaikutusvaltaa. Sillä myynnin taito on loppujen lopuksi ihmisten käsittelyn taitoa ja menestys seurausta hyvistä kommunikaatiotaidoista. Kirjailijan sanoin: ” Olemalla kiinnostunut muista ihmisistä voit kahdessa kuukaudessa tehdä enemmän kauppaa kuin kahdessa vuodessa yrittäessäsi saada muut ihmiset kiinnostumaan itsestäsi.”

 

Suhteet Oma elämä Raha Työ

Valinnoista

Valinnat ovat vapautta. Vapautta mistä? Vapautta muiden ihmisten määräysvallasta, rahasta, sosioekonomisista odotuksista? Vapautta toteuttaa itseään ja elää omannäköistään elämää. Elämme maassa, jossa kaikilla on teoriassa kaikkiin vaihtoehtoihin yhtäläiset mahdollisuudet. Yhteiskunta on vähintäänkin pyrkinyt kaventamaan ihmisten välistä eriarvoisuutta. Ilmainen koulutusjärjestelmä on yhtäläisten mahdollisuuksien perusta. Valinnat ovat mahdollisuuksia ja mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä enemmän on vapautta. Vai onko?

Valinnan vapaus ei kuitenkaan tee itse valitsemisesta helppoa, päinvastoin. Vaihtoehtojen runsauden edessä valinnanteon sietämättömyys on kaikille tuttu tilanne. Otetaan esimerkiksi yksinkertainen tilanne. Mennessäni kauppaan, tiedän haluavani ostaa shampoota, mutta viiden metrin mittaisen shampoohyllyn edessä en ole enää varma mitä haluan. Tarvitsevatko hiukseni lisää kiiltoa vai tuuheutta? Teenkö valinnan sittenkin tuoksun perusteella? Vai ostanko sittenkin vain halvinta?

Jos olisin mennyt shampoo-ostoksille lähikauppaan, valinnan teko olisi ollut todennäköisesti helpompaa. Vaihtoehtoja olisi ollut helposti käsiteltävä määrä ja olisin ollut tyytyväinen suoriutuessani kauppareisusta ripeästi. Olisin myös todennäköisesti ollut varma valinneeni pienen valikoiman parhaan vaihtoehdon.

Mitä vaikeammasta päätöksestä on kyse, sitä enemmän tuntuu vaihtoehtojen runsaus aiheuttavan päänvaivaa. Ostoksilla valinnan voi loppujen lopuksi tehdä arpomalla, sillä valintamme suuntaan tai toiseen ei juuri vaikuta tulevaisuutemme kokonaiskulkuun.

Eikä valinnan teon vaikeus ei näytä rajoittuvan ainoastaan vaihtoehtojen punnitsemiseen. Sen lisäksi on päätettävä missä suhteessa on missäkin tilanteessa kuunneltava järkeä ja tunnetta. Onko olemassa yleispätevää ohjetta missä valintatilanteissa tulisi kuunnella järkeä ja missä tunnetta? Että esimerkiksi ammatinvalinta tulisi perustella järjellä ja kumppanin valinta tunteella? Tai päinvastoin.

Vai onko tilanteesta riippumatta rationaaliseen päätöksentekoon pyrkiminen aina ehdoton hyve?

Pessimisti sanoisi, että harva edes kykenee täysin rationaaliseen päätöksentekoon. Vaikka pyrkisimme perustamaan valintamme loogiseen ajatteluun, on selvää, että päätöksen tekoon vaikuttavat muutkin asiat. Sellaiset, jotka eivät riipu meidän järkeilystämme: mainonta, ympärillämme olevien ihmisten mielipiteet ja aikaisempien kokemuksien kautta syntyneet mielikuvat. Kuitenkin kun tiedostamme kuinka esimerkiksi mainonta ja vanhempien mielipiteet vaikuttavat päätöksen tekoomme, voimme halutessamme pyrkiä antamaan niille vähemmän painoarvoa.

Valinnan vaikeutta ei voi juosta pakoon. Hyvien valintojen tekeminen on ikuisuusongelma, josta ei pääse eroon. Valintoja on tehtävä, sillä valitseminen ja valinnan vapaus luo mahdollisuuden oman identiteetin rakentamiselle. Sitä kautta määrittelemme ketä olemme. Ketä äänestämme eduskuntavaaleissa, valitsemmeko lounaalla kasvis- vai lihavaihtoehdon, mihin päätämme käyttää aikamme. Muussa tapauksessa elämme jonkun toisen oikeuden mukaan. Toisaalta, onhan sekin omanlaisensa valinta.

Valintoja voi tehdä, mutta harvoin voi tietää mihin ne johtavat. Koska kaikki ei riipu vain minusta tai sinusta. Valintamme sekoittuvat maailman syiden ja seurausten verkkoon. Vaikka kuinka pohtisimme eri vaihtoehtojen mahdollisia seurauksia, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, emme voi koskaan ennustaa tulevaa. Emme voi koskaan saada lopullista varmuutta, että valintamme oli paras mahdollinen. Että onnistuimme maksimoimaan hyödyn. Käytössämme ei ole aikakonetta, jolla voisimme matkustaa tarkastamaan rinnakkaisen todellisuuden, kokeilemaan käytännössä toista vaihtoehtoa. Emme voi koskaan saada selville mitkä olisivat olleet toisen valinnan todelliset seuraukset.

Valitsimme kuinka vain, tutkimusten mukaan ihmisillä on tapana jälkikäteen järkeistää valintansa. Toisin sanoen ihmisillä on tapana jälkikäteen korostaa valitun vaihtoehdon parhaita puolia ja antaa ajan kullata huonot puolet. Mielenterveyden kannalta kyseinen ihmismielen ominaisuus lienee viisas. On helpompaa elää menneiden valintojen kanssa hyväksymällä ne ja korostamalla niiden hyviä puolia.

Toisaalta, kuka sanoi ettei mieltä voi muuttaa? Kuka sanoi ettei voi kääntyä ympäri, palata takaisin risteykseen ja jatkaa matkaa toista tietä. Jo tehtyjä valintoja ei voi peruuttaa, mutta valintoja voi tehdä uudestaan. Maailma on jatkuvassa muutoksessa meidän valinnoista riippumatta. Maailma ei käänny ympäri radallaan vaikka me pyörähtäisimme ympäri omassa mikrokosmoksessamme.  

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä