Tekniikan ihmelapsi temppuilee eli noloja paljastuksia osa 1.

 

Nyt nolottaa. Minun oli tänään tarkoitus postata tänne blogiin sarjakuva. Siinähän se on luonnoslehtiössä valmiina ja kaikkea, mutta kuvan siirtäminen kamerasta koneelle osoittautui liian haastavaksi tehtäväksi. Ja sellaista ylellisyyttä kuin skanneri en tällä hetkellä omista.

Teoriassa kyseessä lienee mitä yksinkertaisin puu-ja palikkalinjan tasoinen mekaaninen suoritus. Kamera kiinni johtoon. Johto kiinni koneeseen. Tadaa ja se oli siinä!

Mutta ei. Kone ei tunnista kameraa, kamera ei tunnista konetta. En edes tiedä onko johtoni oikea vai väärä ja mihin kolmesta kolosta se olisi tarkoitus tunkea.

Maksimaalisen myötähäpeän varmistamiseksi voin jatkaa ettei kyseessä ole ensimmäinen kerta. Olen täysin uusavuton mitä tulee teknisiin laitteisiin.

En ensimerkiksi osaa käyttää koulumme tulostinta. Olen kuullut huhuja, että ennen tulostamista koneelle on näytettävä opiskelijakorttia ja syötettävä opiskelijanumero. Kerran kävin kokeilemassa ja onnistuin mahdollisesti saamaan koko koneen solmuun, mutta paperin paperia en saanut ulos.

Eikä siinä vielä kaikki. Asun talossa, jossa vuokraan sisältyy nettiyhteys. Siitä huolimatta olen edelleen riippuvainen kännykkäni netistä, sillä en ole onnistunut ottamaan käyttöön talomme nettiä. Ja ei, en muuttanut viime viikolla vaan puoli vuotta sitten. Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että sain mahdollisesti ostettua oikeanlaisen johdon. Ja jos ei muuta se johto on ainakin 10m pitkä!

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Onko sattumaa olemassakaan?

Elämä on täynnä hauskoja sattumia. Vai onko sittenkään?

Osa 1. Olin yöjunassa matkalla Rovaniemeltä Helsinkiin. Heräsin Ylivieskan kohdalla ja huomasin, että samaan vaunuun oli noussut työkaverini. Mikä hauska sattuma! Vai oliko sittenkään?

Kumpikaan meistä ei ollut sattumalta matkalla pohjoisesta Helsinkiin emmekä me sattumalta valinneet istumapaikkoja makuuvaunun sijaan. Sattuman kauppaa oli korkeintaan se oliko minulla sinä päivänä jalassa mustat vai valkoiset sukat.

Osa 2. Vietin ystävieni kanssa Uutta Vuotta Istanbulissa. Harhailimme illalla kaupungin katuja kunnes eteemme ilmestyi kolme ruotsalaista. Lopputulos oli ilmainen sisäänpääsy paikalliseen yökerhoon, kalja sekä seuraavan aamun rakidarra. Mikä hauska sattuma! Vai oliko sittenkään?

He eivät olisi päässeet sisään ilman seuraa, sillä turkkilaisen tavan mukaan miesporukoilla ei sellaisiin paikkoihin ollut asiaa. Kolmen kalpean skandinaavitytön bongaaminen lyhyiden tummien turkkilaismiesten joukosta oli tuskin temppu tai mikään.

Osa 3. Päädyin elämäni eeppisimmille treffeille miehen kanssa, johon olin törmännyt sattumalta bussissa. Se, että kyseinen tyyppi nappasi juuri minut saattoi olla sattumaa, treffien eeppisyys ei niinkään. Voitte kuvitella mitä tapahtuu jos lasketaan yhteen Ropeconista rooliasussa ratsastava mies sekä nainen, jolle jopa Game of Thronesissa on liikaa fantasiaa. Epic fail. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä