Ensivaikutelman vangit

maahinen2.jpg

Pohjolan kaupunki kauneimmillaan

”Helvetti mikä turistien kansoittama tuppukylä” tokaisi siskoni kysyessäni ensivaikutelmia Rovaniemestä. Muistelin omaa parin vuoden takaista Rovaniemen matkaani: kaupunki näytti parastaan talven huuruisena ihmemaana.

Muutama sekuntti alitajunnan rattaiden työtä ja se on siinä. Mielemme on rakentanut kulttuurimme, kokemustemme ja persoonallisuutemme pohjalta kokonaiskuvan käsillä olevasta tilanteesta, kaupungista tai uudesta ihmisestä.

Vieraasta henkilöstä muodostunut ensivaikutelma riippuu vahvasti nonverbaalisesta ilmaisusta: jos sanat ja kehonkieli riitelevät, uskomme herkemmin kehoa. Liikkeet, tilankäyttö, ilmeet ja katse muodostavat kehonkielen peruselementit.

Perusilme voi määrittää ensivaikutelman laadun määräytymiseen. Toisella on luonnostaan tuimat kulmakarvat, toinen on saanut syntymälahjanaan tummat silmänaluset, kolmas näyttää suurine silmineen jatkuvasti hämmästyneeltä.

Sanotaan, että ensivaikutelman voi luoda vain kerran. Sanotaan myös, että luodun ensivaikutelman muuttaminen on aivan pirun vaikeaa.

Erityisesti työpaikkahaastatteluja koskevat artikkelit kehottavat kiinnittämään huomiota mitä viestimme kehollamme. Muista hyvä ryhti, hymy ja reipas kädenpuristus. HC-gurut ulottavat vinkkilonkeronsa koskemaan jokaista pientä elettämme istuma-asennosta puherytmiin. Mitä hiton apinoita ne yrittävät meistä kouluttaa? Ensivaikutelman tärkeyden korostaminen lähentelee komiikkaa.

Ihmisillä on tapana olla melko monimutkaisia otuksia. Kuulostaa hurjalta, että mielemme on rakennettu antamaan valtava painoarvo alitajunnan intuitiivisille päätelmille ja ohittamaan järjen ääni. Olen kuullut, että ihmiset ovat esimerkiksi taipuvaisempia uskomaan vieraan ihmisen kasvonpiirteistä luomaansa mielikuvaan kuin henkilöstä annettuihin taustatietoihin. Ensivaikutelmasta pidetään siis kiinni jopa tosiasioiden vastaisesti.

Aina ei voi olla mukava, ystävällinen ja hyvällä tuulella. Joskus epärealistiset ennakko-odotukset ovat kuin omiaan luomaan negatiivisen ensivaikutelman. Aina tilanne ei ole omiaan antamaan paikasta parastaan.

Siksi kehotan jokaista tuulettamaan ja ravistelemaan ensivaikutelmien luomia kehikkoja. Muuttuivat ne tai eivät.

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Selviytymismekanismeja

Joskus on iltoja, jolloin mikään ylimääräinen ei kiinnosta. Päällimmäisenä on halu ohittaa yhteiskunnallinen lätinä ja sometulva pelkällä olankohautuksella. Sitä haluaa keskittyä johonkin, joka ei roiku pelkän hetken informaatiotulvan varassa, valmiina yön ylittävään unohdukseen.

Sellaisina iltoina voi kirjoittaa kuinka metsä junan ikkunassa sulautuu yhdeksi vihreäksi möhkäleeksi ja taivasta halkoo tumma juova. Sitten voi tarkkailla junan muita matkustajia, kuuluttajan ääntä, itseään ja lopuksi kirjoittaa kaiken ylös mahdollisimman totuudenmukaisesti. Pitämällä asiat sellaisina kuin ne ovat: rumia, kauniita, mitä lie. Kirjoitusurakan päätteeksi voi tehdä oman riippumattoman analyysin maailman tilasta ja tiivistää sen muutamaksi lennokkaaksi lausahdukseksi. Koska tänään maailmaa mallintaa juna, on lopputulema että sunnuntai-iltana tunnelma kanssamatkustajien keskuudessa on seesteinen. Kukaan ei jaksa kitistä kuinka juna on jälleen kerran myöhässä.

Niille illoille on myös Vida ja klassisen baletin variaatiot. On äärimmäisen rentouttavaa keskittyä vain liikkeen ja musiikin rytmiin. Ehkä tämä on myös osa hyvien unenlahjojeni salaisuutta: on helppoa nukahtaa Odalisquen viimeisten sävelten soiden mielessä.

Balettimetodi on tutkitusti toimiva myös kuuriluontoisesti. Noin kaksi vuotta sitten oli kuukausi, jolloin se oli pysyvä osa iltarutiiniani. Ajat muuttuvat ja rutiinit ovat muuttuakseen, mutta Vida on aina yhtä ihana.  

Hyvinvointi Hyvä olo Suosittelen Ajattelin tänään