Kiire -statussymboli vai läpinäkyvä tekosyy?
Apostolin kyytiä parempi
Kiire on ehkä paras keksintö sitten sähkön. Täysi kalenteri on kiireisen ihmisen statussymboli ja merkki raudanlujasta elämänhallinnasta sekä menestyksestä jokaisella elämän osa-alueella. Tiiviitä sivuja vilauttamalla voi myös uskottavasti perustella syynsä myöhästymiseen, korrektisti kieltäytyä treffikutsusta ja vältellä ylipäänsä ikäviä ihmisiä ja ikäviä tehtäviä.
Syy kiireeseen ei tietenkään ole esimerkiksi huono organisointikyky, delegoinnin puute tai omien resurssien yliarviointi. Kiireinen ihminen on totta kai myös aikaansaava ja kykenee puristamaan paineen alla timanttisen lopputuloksen. Oikotie parhaaseen lopputulokseen kun on liikaa töitä ja liian vähän aikaa. Hidas, pitkäkestoinen puurtaminen on laiskoja ja saamattomia varten.
Onneksi kiireen illuusio on kaikkien saavutettavissa ja resepti siihen on todella yksinkertainen: aloita pakollinen palautettava projekti kahta tuntia ennen deadlinea ja kuuluta samalla kovaan ääneen kuinka paljon töitä sinulla on. Lopeta kävely ja juokse paikasta toiseen, mielellään kännykkä vasemmalla korvalla. Samalla voit oikealla kädellä räplätä housun nappeja kiinni, koska kiireinen toki myös kusee juosten. Kiilaa mäkkärin jonossa lounaalla ja ruokakaupan jonossa iltapäivällä. Tööttää torvea kuuluvasti jos joku erehtyy hidastelemaan liikennevaloissa. Äläkä turhaan päästä jalankulkijoita ylittämään suojatietä ennen sinua. Apostolin kyydin valinneet sietävätkin odottaa. Päästessäsi vihdoin kotiin voit ansaitusti rentoutua skrollaamalla kolme tuntia facebookin etusivua ja katsoa kaupan päälle sata ja yksi kissavideota.
Kiireisen ihmisen elämä ei ole aina helppoa, mutta onneksi nykypäivän tuotekehittäjät ovat puolellasi. Arki sujuu toden totta sutjakammin kun voi lennossa ryystää pikakahvia, silottaa orastavat rypyt pikakaunistajalla ja treenata kesäksi sixpackin puolen tunnin HIIT-pikatreenillä. Vielä kun pääsisi töihin pikapendoliinolla, joka ei olisi Turun junan takia aina myöhässä.
En kiellä kiireen olemassaoloa, mutta uskon vahvasti kiireen olevan usein itse aiheutettua: pakollisten velvollisuuksien lykkäämistä ja turhaa hosumista. Multitasking on ennemmin sääntö kuin poikkeus vaikka tuskin moni kokee aidosti pystyvänsä jakamaan tarkkaavaisuutensa edes kahteen asiaan kerralla. Kuinka moni vielä tämän lisäksi uskoo tehokkuuden kasvavan tekemällä vähintään kolmea asiaa yhtä aikaa? Kiireen ja tehokkuuden illuusio varmasti lisääntyy, mutta enemmän valmista tuskin syntyy. Tekemistä tärkeämmäksi on noussut tärkeältä näyttäminen ja oman kiireen esittely, jolle aina on toki aikaa.
Toisaalta jotkut ihmiset tuntuvat aidosti ehtivän kaikkeen, ei vain häseltävään itsekeskeiseen suorittamiseen vaan myös esimerkiksi juttelemaan kaikessa rauhassa vastaantulevan tutun kanssa. Intensiivinen elämä ei ole synonyymi kiireelle eikä kiire ole aina merkki tehokkuudesta ja aikaansaavuudesta. Intensiivistä elämää elävä ehtii moneen mukaan ja kykenee samalla antamaan asioille niiden vaatiman ajan. Kiireen ja intensiivisen elämän raja on häilyvä. Onneksi kiireen saa usein kaikkoamaan yhtä helposti kuin sen on syntynyt. Pysähtymällä ja odottamalla, että se menee ohi. Yleensä se menee.
