Silti kaikki on hyvin

Kilometrejä ja taas kilometrejä. Pyöräni on rikki, joten kävelen kaikkialle. Kahdeksan kilometrin jälkeen pysähdyn kalliolle syömään noin 50 sentin eväitäni. Banaaneja Lidlistä. Katselen alla meluavaa moottoritietä ja eteenpäin valuvaa rekkavanaa.

Pätkätöistä saadut rahat riittävät juuri ja juuri vuokran maksuun. Mutta olen rikas, koska aika on rahaa. Annan ajalle kaikkeni. Maalaan ystäväni parvekkeella öljyväreillä vaikka sataa. Vasta tultuamme sisään huomaamme kuinka kylmiä sormemme ja varpaamme ovat.

Rakkaudesta tai edes kesäheilasta ei ole tietoakaan. Käyn semituntemattoman vastakkaisen sukupuolen edustajan sohvalla pelaamassa Fifaa. Kuukauden romanttisin kohtaaminen. Tyyppi on kuitenkin kohtelias ja heittää minut pakettiautollaan kotiin. Uudestaan emme näe.

Mutta koska minulla on ystäviä ja joukko toimivia ihmissuhteita, en ole riippuvainen siitä yhdestä erityisestä. Kaiken voi saada, mutta kaikkea ei tarvitse saada samaan aikaan. Nyt käytän aikaani ystäviini: suunnittelemme festareita, vaellusta ja yötöntä yötä.

En tiedä kirjoitanko ensi keväällä kandia vai vietänkö jälleen fuksivuotta. Päätin olla pilaamatta kesääni valinnan tuloksia odottaen, joten en edes selvittänyt tulosten julkistamispäivää. Keväällä tein parhaani ja päiviä laskemalla en saavuta mitään lisää.

Silti kaikki on hyvin. Kaikesta epäselvyydestä huolimatta ajallani on suunta ja koen jonkinlaista harmoniaa ympäristön kanssa. Aika ei virtaa päämäärättömästi lävitseni, sillä kapteenina ohjaan merenkulkua.

Edessäni näyttäytyy harmonian tavoittelu kaikessa järjettömyydessään. Harmonia ja järjestys ovat luonnonoloissa kaikkei luonnottomin tila. Fysiikan lait eivät taistele kohti järjestystä vaan kaaosta. Miksi sitten ihmisenä tulisi olla epäjärjestyksen vuoksi onneton? Jos kaaoksellakin on tarkoituksensa.

Harmonia on olemassa ilman minkäänlaista käsinkosketeltavaa vakautta. Ulkoinen elämä ei ole heittänyt tielleni mitään käänteentekevää mullistusta. Sen sijaan se uhkailee ihoni polttamista keskipäivän paahteessa. Mutta sille minä näytän kieltä, nauran ja levitän korkeinta suojakerrointa.

Sitten tungen banaaninkuoret laukkuuni ja jatkan matkaa.