Yhdeksän pistettä kihlasormuksesta
Katunäkymää Brysselistä
Minulla on tapana tarkkailla ihmisiä. Ylipistolla, junassa, kirjastossa… Tarkkailen kuinka vieraat ihmiset liikkuvat, istuvat, minkä paikan he valitsevat luentosalissa.
Kyseessä on peli, johon olen kehittänyt erityisen pistesysteemin.
Neljä pistettä saa jos arvaa mihin vieras ihminen aikoo istua ruokalassa.
Näyttääkö toi tyyppi siltä, että se haluaa istua huomaamattomasti ikkunan viereen vai rehvakkaasti keskelle salia.
Viisi pistettä saa jos keksii keskustelun aikana jonkun keskustelun osapuolen aikovan esittää vastakkaisen mielipiteen. Ristityt kädet ovat varma merkki tuloillaan olevasta vasta-argumentista. Sillä kukaan ei vastaa myöntävästi kädet puuskassa.
Kuusi pistettä saa länkisääristä. Älä kysy miksi. Länkisääret ovat tarkkailemisen arvoinen seikka.
Seitsemän pistettä saa jos huomaa tuntemattoman istuvan jalat kaksinkertaisesti ristissä. Bonuspisteitä saa jos näin istuva henkilö on mies. Harvinainen näky.
Kahdeksan pistettä saa sellaisesta pienestä tatuoinnista, mitä kuvataan Pinterestiin: tähti korvan takana, ankkuri ranteessa, niskaan painettu äärettömän symboli. Bonareita saa jos kuvat ovat edellä mainittuja omaperäisempiä.
Yhdeksän pistettä saa kihlasormuksesta. Tarkennan, sormuksen kantajan on oltava arviolta alle 25. Mitä nuorempi, sitä suuremmat bonukset.
Kymmenen pistettä saa jos havaitsee orastavan suhdekehityksen kahden tuntemattoman välillä. Luennoilla nuo kaksi istuvat melkein aina vierekkäin. Ne vilkaisevat hämmentyneenä toisiaan kun luennoitsija esittää vaikean kysymyksen. Katseiden kohdatessa ne yrittävät piilottaa hymynsä.
Ah, mikään ei ole parempaa kuin juonenkäänteet tosielämän saippuaoopperassa.
Myönnän, pistesysteemini ei noudata minkäänlaista logiikkaa, hahah vain sumeaa logiikkkaa parhaimmillaan. Tieteellisen tutkimukseni perusteella esimerkiksi pienten tatuointien esiintymisefrekvenssi on pienempi kuin kihlasormusten. Ja jalat kaksinkertaisella mutkalla istuva mies on kumpaakin edellä mainittua harvinaisempi näky.